Sellaista ei varmaankaan kenelläkään toisella voi olla. Kun
kirjoitan siitä se kuulostaa vielä kummallisemmalta ja kun
mietin tulee jotenkin sellainen olo että lapsuuteni oli aina
ikävää ja kurjaa. Ei se sellaista ollut kyllä niitä onnellisia
hetkiäkin oli todellla paljon.....muistaakseni...
Kesäloma alkoi kun alkoi kesäkuu. Ei yhtään aikaisemmin
eikä yhtään myöhemmin. Suvivirsi soi, mutta ei se itkettänyt
niinkuin nyt. Se oli suuri helpotuksen päivä. Ei aikaisia aamuja.
Ei kilometri tolkulla kävelyä heti kun oli silmänsä saanut auki.
Ei jännittämistä kenen viivottimen se opettaja tänään poikkasee
kiukuspäissään. Oli vain vapaus, aurinko ja HARVENTAMISTA
ja HEINÄPELLOLLA OLOA ja MARJANPOIMINTAA. Niin
ja muistan että jossain kohtaa leikkejä yksin. Kaverit kun asui
sen verran kaukana että hyvä jos kerran kuukaudessa näki
niin TOSI KIVA. Mutta maalla asuessa sitä kuitenkin keksi
aina jotain tekemistä vaikka oli yksin. Ei siihen tarvittu leluja
ym. härpäkkeitä, pari nukkea riitti aivan hyvin.
Kun sitten aikanaan piti viettää kesät kaupungissa olin
tietysti aivan riemuissani. En usko että kukaan toinen lapsi
tai yleensäkin ihminen olisi ajatellut samalla lailla. Moni
rakasti asua talvella kaupungissa mutta kesäksi oli päästävä
maalle keinolla millä hyvänsä.
Omakin käsitykseni muuttui siitä ihanuudesta kun kaikki
ystävät lähtivät mökeillensä viikonloppuisin ja vanhempien
lomien aikaa viettivät siellä koko kuukauden. Voi miten
vihasinkaan viikonloppuja. Toisaalta taas muistan miten
rakastin kävellä ja istua äidin ja isän kanssa aurajoen rannalla.
Kupittaan puistossa, maauimalassa ym. ym.
Jossain kohtaa elämää...kun nykyistä Elkkistä kutsuttiin
nuoreksi mieheksi ja oma vaatekokoni oli monta numeroa
pienempi oli meilläkin kesämökki. Ei oma mutta lainattu.
Siellä oli vuosia myös ystäväperhe, oli vuosia kun oli
sukulaisia. Oli myös vuosia kun oli vain meidän perhe.
Oli ihana ja rakas paikka viettää kesiä. Nautia kaikesta
mikä kesään kuuluu. Mutta välillä niin vihasin kun oikeastaan
minnekkään nuo meidän miehet eivät halunneet lähteä, kun
mökillä on NIIN KIVAA. Sillä seurauksella pakkasin
syksyllä NIIN MIELELLÄNI tavarani ja muutin ihanaan
kaupunkikotiin vietttämään hieman aktiivisempaa elämää.
Tänään tässä ja nyt en oikeastaan keksi mitään miksi
kesä voisi olla jotenkin "vihattava". Nautin kun voin lähteä
melkein koska tahansa kävelemään aurajoen rannalle
Elkkis kainalossa. Mutta osaan myös nauttia maalla
olosta, tosin eipä ole peltotöitäkään pahemmin.
Osaan iloita myös yksin olosta, joskus jopa kaipaan
sitä. Pidän kuitenkin huolta etten ala siitä nauttia liikaa.
Olen myös oppinut että kesä on TODELLA lyhyt.
Joskus se ei sitä ollut.
Suvivirsi soi taas eilen. Se soi onnellisen ja iloisen kesän
merkiksi. Se soi jotta aurinko paistaisi. Se soi ettei kukaan
vihaisi kesää. Se soi rakkautta kesälle.
Aurinkoista ja onnellista kesäkuuta......
Ruusu koulutyönsä päättäjälle......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti