tarkoitan kuitenkin iloinen. Onnellisuuden ja iloisuuden
välillä kun kuitenkin on jonkinlainen ero.
Iloinen voi olla monestakin asiasta mutta onnellisuus
tuntuu että se on jotenkin syvempi olotila.
Toisinaan asiat eivät mene niinkuin niiden pitäisi mennä.
Välillä vaan tämä elämä on sellaista että vaikka
kuinka yrittäisi olla noita molempia, niin yht äkkiä sitä huomaa
olevansa asioiden pakosta Angry Mumma.....
Tämän viikon olen viettänyt jotenkin kevyesti sanottuna
"löysässä hirressä" erinäisten asioiden takia.
Pelkäsin menettäväni jotain jota olen vuosikausia tehnyt.
Asia josta olen ollut iloinen, onnellinen ja välillä
niin Angry Mumma.
Kun sitten huomasin että näin ei käynytkään
en pysty sanomaan olenko nyt yhtään sen onnellisempi.
Kenties menetyksen myötä olisinkin sitä ollut.
Olin innoissani mitä maailmankaikkeus oli varalleni
suunnitellut tämän menetyksen myötä. Se olikin sitä
mieltä että ratkaisu on sittenkin omissa käsissäni.
Se että ottaa raskaasti sen miten asioita tänä päivänä
yhteiskunnassa hoidetaan saa välillä kiehumaan jonkun
muunkin kuin pelkästään teeveteni. Yhteiskuntamme on voisiko
sanoa aika köyhä tänä päivänä sen me jokainen ymmärrämme.
Emme voi elää yli varojen, ei kukaan meistä voi. Silti ne jotka
apua eniten tarvitsevat jäävät usein ilman apua. Kukaan ei
tule tarjoamaan sinulle apua jos et itse sitä pyydä ja jos pyydät
voi olla ettet saa siltikän......
Yksi lapsenilapsista on erityislapsi josta luonnollisesti kannan huolta.
Miten yhteiskunta karsii menojaan juuri heiltä, tuntuu
tietysti todella raskaalta etten sanoisi vääryydeltä.
Ymmärrykseni on kuitenkin vielä sen verran voimissaan
että tiedän etteivät he ole ainoita. Lista on varmasti loputon.
Se mikä tekee minusta sen Angry Mumman tässä asiassa
on se että mikä hänen kohdallaan kuuluu jokaisen
lapsen oikeuksiin niin sitä ei hänelle suoda. Miten maamme
on täynnä eri instansseja eikä kenelläkään ole selkärankaa
muuhun kuin asioiden siirtämiseen toiselta toiselle. Ei
ole halua auttaa vaikka olisi mahdollisuus........
On ikävää kun asioita joutuu hoitamaan "suurella kiukulla".
Kukaan ei nauti siitä mutta tuntuu että se on tätä päivää
ja vain niiden asiat hoituvat jotka tähän lähtevät.
En ala asiaa sen koommin tähän avaamaan , mutta saattaapa
olla että jonain päivänä voin kuvani löytää jostain iltapäivä
lehtien sivuilta otsikolla ANGRY MUMMA LAITTOI
KUIN LAITTOIKIN ASIAT KUNTOON!!!!!
Ettei ihan valittamiseksi menisi tämä tuumaus, olen äärettömän
kiitollinen kaikille niille jotka ovat olleet tämän pienen
ihmisen elämässä. Auttaneet häntä selviämään hänen
pienen elämänsä alkutaipaleella. Siihen on tarvittu monen
monta ulkopuolista ihmistä vaikka suurin tekijä on tietysti
hän itse . Pieni Päivänsäde. Lapsi jonka silmistä loistaa
aurinko, lapsi jonka hymyä ei kukaan voi vastustaa. Lapsi
joka sulattaa olemuksellaan raavaankin miehen. Lapsi
joka on lahja korkeimmalta. Tuo iloinen , naurava, hassuttelija
joka kulkee päivä päivältä tukevammin tässä elämässä.
Lapsi jonka seurassa mumma ei voi olla Angry Mumma
vaan ainoastaan iloinen ja onnellinen....
Iloa muutaman vuoden takaa.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti