Olin alle kymmenen ja asuimme silloin vielä maalla. Koulussa
tehtiin jonkinlainen perus tutkimus minkä seurauksena jouduin
lääkärin tarkistukseen. Lääkäri olikin sitten lähimmässä kaupungissa.
Oli äärettömän jännittävää sinne mennä ja vielä jännittävämpää
minkälaiset silmälasit saisin. Jotain oli vialla silmissäni , siitä
mitä, en ollut tietoinen. Mielestäni näin ihan hyvin.
Muistan miten äreä lääkäri yritti päästä selville mitä näen ja miten
hyvin. Lääkärin tiukkojen kyselyiden ja isäni vielä tiukempi
tivaaminen aiheutti sen etten oikein tiennyt oliko sen Een sakarat
vasemmalle tai oikealle. Muistan miten vaan ajattelin että
olen noiden kanssa samaa mieltä kunhan vaan saan ne lasini
ja pääsen pois täältä. Lasit tuli , vahvuus oli minimaalinen ja
pieni korjaus taittovirhe. Aikanaan kun lasit eivät enää sopineet
minulle niin niitä ei uusittu, jokaisen mielestä näin loistavasti.
Mitä nyt ehkä toisella silmällä tarkastelin maailmaa hieman
laajemmin.....
Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin olosuhteiden pakosta
jouduin jälleen turvautumaan silmälääkäriin. Sanomalehteä
lukiessani tuntui etteivät omat kädet enää venyneet niin kauas
että olisi tekstistä jotain selvää saanut. Ensimmäinen kosketukseni
vanhenemiseen oli alkanut koska lääkäri puhui lohduttavasti
ikänäöstä. Siis sitä oli ihan jokaisella ei siitä kuulemma kannattanut
murehtia. Mutta selväähän oli että se ei johtunut siitä että
näköni heikkenee mitä joskus jostain syystä tapahtuu tai sitten
että vaan on heikko näkö. Minulla vaan sattui olemaan ikänäkö
kun olin jo SEN IKÄINEN. Neljäkymmentäviisi, eihän tuo
ollut ikä eikä mikään ja yksi lääkäri oli päättänyt että olin
vanhenemaan päin vaikka itse en tuntenut minkäänlaista
vanhenemista. Käsittämätöntä. Lasit tuli ja lehden kirjaimet
näkyivät jälleen ihan uskomattoman läheltäkin. Näillä
pärjään sitten loppu elämäni.....
Kävin kuitenkin silmälääkärissä viiden vuoden välein. Sukurasite,
jos sitä voi siksi sanoa on silmäpohjanrappeuma. Se oli ainoa
syy miksi menin. Katsovat sitten miten siellä menee
kun en itse oikein sitä näe. Lasien vahvuus kasvoi viidentoista
vuoden aikana vain kerran ja silloinkin "piirun verran".
Kauaksi kun katselin niin joka kerta kerroin miten joskus
tuntuu että näen liiankin hyvin, oli näes sattunut sellaisiakin
asioita mitä en olisi halunnut nähdä..... Lääkäri oli joka
kerta samaa mieltä että näin paremmin kuin yleensä
IKÄISENI. Se mitä en halunnut nähdä kiinnosti aina
kovasti lääkäreitä mutta kaikesta huolimatta pidin ne omana
tietonani......
Kävin jälleen silmälääkärissä. Tällä kertaa minulla oli selvä
viesti lääkärille. Olen tullut mukavuuden haluiseksi ja ehkä
vähän vanhentunutkin eli haluan kaksiteholinssit. Olen
äärettömän kyllästynyt kun lasini roikkuvat nauhassa kaulallani.
No siinä ne nyt ovat roikkuneet viisitoistavuotta kun en aina jaksa
laittaa niitä koteloon. Juuri kun ne sinne saa niin sitten niitä
pitää taas sieltä kaivaa, niin roikkukoot siinä niin ovat ainakin
heti saatavilla. Onhan se tietysti aika haastavaa pitää niitä
puhtaina. Töissä ollessa ne ovat täynnä jogurtin tai juuston
rippeitä ja joskus on tietysti epämukavaa nostaa sellaiset lasit
silmille kun kasa jogurttia on keskellä linssiä. Toinen hankalaluus
on kun rusennan ne milloin minkin takin sisään kun en muista
niiden olemassa oloa. Sangat ovat aika ajoin erittäinkin solmussa.
Onpahan joskus linssikin irronnut.
Silmälääkäri tarkisti silmäni ja kuunteli toiveeni. Ensi töikseen
hän ilmoitti:"Olet jo niin VANHA että on hyvinkin mahdollista
ettet totu koskaan monitehoihin:" Hämmästykseni oli totaalinen
kun ymmärsin että olinkin muuttunut VANHENEVASTA VANHAKSI.
Kaukonäössäni oli tullut pienoinen muutos mutta pärjäisin
vielä ilman lasejakin hetken, mutta helpottaisi huomattavasti
jos niitä käyttäisin. Elämäni tulisi kuitenkin luultavasti olemaan
kaksilla laseilla pelaamista, oli lääkärin oletus.
Monitehot kuitenkin halusin kävi kuinka kävi. Kun silmälasiliike lupasi
vielä tehdä minulle uudet lasit jos en totu näihin päätin ottaa riskin.
Lasit tulivat ja tuntuivat heti hyviltä. Elkkis vitsaili liikkeessä:" No
niin sinä saatkin sitten ajaa autolla kotiin kun näetkin nyt niin hyvin!"
Optikko melkein putosi tuoliltaan ennenkuin ymmärsi että tämä
olikin vain leikinlaskua.
Kertaakaan en ole kompastunut uusilla laseillani siispä en sittenkään
ole NIIN VANHA. Pärjään kyllä ilmankin ja ellen lukemista
kulkiessani tarvitse, lasit pysyvät kotelossa. Työssä on aivan
loistavaa kun ei tarvitse välillä tarkistaa vieläkö ne tuossa rinnuksilla
roikkuvat. Tosin jotkut asiakkaat muuttuivat ihan erinnäköiseksi
kun heidät näkeekin oikein kunnolla. Niin ja ihmisten silmien väri,
niitä on sinisiä ja ruskeitäkin ei kaikilla olekkaan sameat silmät.
Maailma on todella erillaista lasien takaa. Muistan kuinka kerran
nuoruudessani ystäväni kertoi ettei näe kuka seisoo kadun toisella
puolella. Se tuntui uskomattomalta ja samalla surulliselta. Silloin
ymmärtää miten tärkeää näkö kyky on, ilman sitä tietysti pärjää
mutta aivan toisella tapaa. Onnellista on nähdä maailma omin
silmin. Ovatpa ne sitten nuoret tai jo vanhenemaan päin tai
kenties vanhat.......
Vuorenkilven kukatkin näyttävät kauniimmilta lasien takaa......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti