koko ajan vietettyyn aikaan. Ihania herätyksiä aamulla. Ihania
kiitollisuuden tunteita illalla ennen nukahtamista. Kaikki tämä
palkintona siitä että yritti olla mahdollisimman ahkera
koko päivän....
Olemme jälleen kerran Korpilahdella. Vuosi on vierähtänyt viime
käynnistä ja pienet perhoset vatsassa muistuttavat hieman laiskasta
harjoittelusta. Mielessäni lupaan jos vaan tästä selviän olen
vastaisuudessa ahkerampi.
Yli kolmekymmentä perhettä ja vajaa kaksisataa ihmistä, aikuista
ja lasta on saapunut opiskelemaan viittomakieltä. Kuka mistäkin
syystä. On kuulovammaisia lapsia, heidän vanhempiaan ja
isovanhempia.
Aikataulu on tosi tiivis, mutta onneksi monet kahvi ja ruokatauot
tekevät päivästä hieman leppoisamman. Onneksi myös opettajamme
on äärettömän mukava, sopivasti vaativa. Tällä kertaa pääsemme ryhmään
joka on juuri meitä varten. Isovanhempien ryhmä. Kymmenen
mummelia ja viisi pappaa yrittää tosissaan saada tallennettua
jo aika täydelle "kovalevylle" yhä uusia ja uusia viittomia.
Opettaja on positiivinen ja on varma että lähtiessämme olemme
oppineet hänen suunnittelemansa listan kaikki viittomat.
Itse en olisi ollenkaan niin varma.....
Päivät kuluivat nopeasti, välillä tuntui että liiankin nopeasti.
Illat juostiin liikuntasalissa pienten lapsenlapsiemme perässä.
Pomputa, potki, juokse, hyppää, kiipeä, ota kiinni, heitä, tule, pian....
siinä niitä yleisimpiä sanoja. Siinä missä minä jo puuskutin, Elikkis
juoksi vielä monta kierrosta ja pojat perässä. Miten tuo pappa
jaksaa, itse en voi ymmärtää. Välillä tuntui että Pappa jaksoi
jopa paremmin kuin pojat. Tosin heillä oli päivät täynnä
aktiivista liikuntaa niin ei ihme jos illalla hetki ennen iltapalaa
teki mieli pelailla vähän rauhallisempaakin peliä.
Viittomakieli on mielenkiintoinen kieli. En varmasti koskaan
olisi aloittanut opiskelua ellei se olisi Päivänsäteen
myötä tullut tarpeelliseksi. Paljon viittomia jotka ovat niin
sanotusti loogisia eli vähän kuin pantomiinia esittäisi. Sitten
taas viittomia jotka ovat kaikkea muuta kuin pantomiinia.
Sormet auki, peukalo sisään , vasen käsi paikallaan, oikea
heiluu, käsi nyrkissä, sipaisu poskesta, leuasta, otsalta ja
jne. jne....monta samaa viittomaa, vain huulio erona....
Jos en Päivänsäteen myötä tätä tarvitsisi niin antaisin olla.
Vetoaisin yksin keltaisesti "muistitikkuni" olevan täynnä!!!!
Mutta kun nyt satun tarvitsemaan sitä ja joka oppitunnin
jälkeen huomaan jotain oppineeni ja että sinne
"tikulle" jää jotain muistiin myös, on olo todella ONNELLINEN.
Tällaiselta tuntuu tietysti kaiken uuden oppiminen ja sillä
on nimityskin, ONNISTUMINEN.
Viikko on kaikin puolin onnistunut. Opettaja oli sittenkin oikeassa
olemme kutakuinkin oppineet kaiken sen minkä hän asetti tavoitteeksi
ja vähän muutakin. Oppineet miltä tuntuu kun ei kuule ja minkälaista
on elää kuulevien maailmassa. Olimme luennolla missä kuulimme
millaista on lapsiperheen taistelu oikeuksista tässä maassa. Oikeuksista,
jotka ovat lakisääteisiä ja ne heiltä evätään milloin mihinkin syyhyn
vedoten. En voinut pidättää kyyneleitä tällä luennolla kun kuuntelin
heidän tarinoitaan, oman lapseni perheen tarina mukaan lukien.
Siinä istuessani ajattelin jälleen kerran että tästä kirjoitan, enkä pelkästään
tähän päiväkirjaani.....
Kun kuulee asioita joita ei voi uskoa todeksi ja sen jälkeen kuulee sen
yhä useampien suusta moneen kertaan.....Kukaan ei voi ymmärtää
kuinka helppoa elämä terveen lapsen kanssa voi olla verrattuna
sairaan lapsen elämään. Mitä kaikkea se voi tuoda ihan jokaiselle
perheen jäsenelle.....
Viikko kului vähän liiankin nopeasti. Saimme valtavasti uutta oppia
viittomiin ja uskoa taas yrittämiseen että tällainen vähän vanhempikin
oppii vaikka mitä. Niin ja se että näimme lapseni perhettä joka päivä
oli ihan parasta. Pakatessamme autoa rinnakkain ja viimeiset halaukset
vaihdettuamme katselin sinne pilven reunalle ja lähetin kiitokset
sinnekin että olimme päässet tähän projektiin mukaan. Olen varma
että sieltä vastattiin minulle... Yhteinen aika, vaikka vähän erillaisissa
merkeissä tekee oikein hyvää ja näköjään olette taas pikkaisen onnellisempiakin.....
Tästä se kaikki alkaa....
Vaikka aikoinani ajattelin
etten opi niitä millään.
Ne on kyllä opittava.
Sormettaminen kun
tulee eteen jopa
viittomakieltä käyttävälla
aika usein......
Ja nopeasti ne kuitenkin
oppi....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti