Matkalla.....

Parin tunnin yöunien jälkeen oli lähdettävä matkaan. Jotenkin olin
saanut matkatavarani pakattua ja kellon näyttäessä kahta yöllä
laitoin viimeisenkin purnukkani matkalaukkuun. Miten kummassa
sitä ihminen tarvitsee vuosi vuodelta enemmän ja enemmän tavaraa
mukaansa matkalle. Pakkaamisen aloitan myös joka kerta myöhemmin
ja myöhemmin, kunnes poukkoilen edestakaisin huomatessani että
se ja sekin vielä puutuu. Siinä vaiheessa kun minä vielä tuijotin
tyhjää matkalaukkua, vapaaherra istui tyytyväisenä pakatun matkalaukkunsa
vieressä .

Olin ehdottomasti sitä mieltä että lentoparkki oli ilmeisesti siirretty jonnekin
kainuun perukoille ja siksi hoputin vapaaherraa ajamaan suoraan kentän
parkkiin ja mahdollisimman LÄHELLE. Aamuyön tunteina minua ei todellakaan
huvittanut kävellä kuin pakolliset. Parkkitalon jokainen kerros näytti
aivan samanlaiselta ja "maamerkkien"laittamiseen oli todella syynsä
jos ajatteli autonsa löytyvän vielä takaisin tullessa.

HARMILLISTA KUVAN LAATU......

Vasta auringon upea nousu sai mieleni rauhoittumaan ja virittäytymään lomatunnelmaan.
On tietysti aivan oma vikansa jos on viikkoja miettinyt olisiko sittenkin kivempi
lähteä keväällä italiaan vai talvella canarialle. Italia fanina voi sen ymmärtää.
Kun sitten viimein lähtee ja vielä lentokoneessa alkaa muistella miten se ja se
kone putosi ja mitähän reittiä me lennämme, missä se syyria taas olikaan niin
voin taata että tunnelma on TODELLA KATOSSA !!!!
Lentokoneen kapteeni ilmeisesti vaistosi ajatukseni koska aloitti höpötyksensä
kertomalla mistä lennetään ja siitä ilmoituksesta päättelin ettei taideta olla
lähelläkään syyriaa....
Se että vieressämme istui "mielensäpahoittaja" ei haitannut meitä lainkaan, koska
kumpikin meistä on niin totttunut kuorsaukseen. Se että sitä jatkuu tuntikaupalla
ei myöskään haittaa, koska voi ihan hyvin nukkua itsekkin....jos pystyy....
Neljän hyvin nukutun tunnin jälkeen(siis hän nukkui ei me) päätämme varovasti
herättää "mielensäpahoittajan" koska se oli viimeinen tilaisuus minun lähteä
vessaan ilman että on TODELLA kiire. Vapaaherra herättää hänet varovaisesti
ja selittää mikä vaimolla on huolena. Tämä hieman katselee siihen malliin
etteikö vanha rouva nyt voisi vielä paria tuntia odottaa, mutta nousee
kuitenkin. Hymyilen kiitollisena hänelle ja vielä leveämmin kun huomaan
ettei vessa jonossa ole KETÄÄN. Siinä samassa "mielensäpahoittaja" huomaa
että hänelläpä onkin samainen tarve kuin minulla ja ampaisee kuin salama
juuri edestäni vauhdilla vessaan. Siinäpä sitten odottelen rauhassa veeseen
oven takana(muut vessat koneen toisessa päässä) olin jo hetken aivan
varma ettei hän tule sieltä ulos ennenkuin kone on laskeutunut ja melkein
jo luovutin. Juuri silloin ovi lensi auki ja samantien se paiskattiin kiinni.
En edes odottanut että hän olisi siellä ollessaan muuttunut herrasmieheksi,
mutta luulin että olisi edes vessan vetänyt jälkeensä....

Maahan saavuimme ihan normaalisti , LUOJAN KIITOS. Viimeinkin
lomani voisi alkaa koska viikko tässä nyt oltaisiin ja mitä teemme
tai jätämme tekemättä on ihan meistä itsestämme kiinni.

Huone jonka saimme oli juuri sopivasti viidennessä kerroksessa, näkyisi
hyvin merelle. Se että siellä oli petaamattomat sängyt ja edellisten
asukkaiden likaiset pyyheliinat tietysti mutkistivat hieman tilannetta.
Pysäköin nopeasti vapaaherran matkalaukkujen kanssa huoneen
ULKOPUOLELLE ja vakuuttelin hänelle että TÄSTÄ ET LIIKU
SITTEN MINNEKÄÄN! Itse säntäsin selvittämään tilannetta
respaan. Uusi huone löytyi valtavien pahoitteluiden saattelemana
(vähempikin olisi riittänyt) nopeasti ja pääsimme aloittamaan
"sisustuksen" kerrosta alempana.

Näkyihän se merikin vielä vaikka paremmin olisi sieltä vähän ylempää näkynyt.
Se ei haitannut mieltä, koska hotelli oli ihme kumma meistä parempi vielä mitä
kuvat olivat kertoneet, yleensä se on päinvastoin.
Tutussa ympäristössä oli helppo aloittaa loma heti täysillä. Lämpöä oli 25 ja aurinko
paistoi taivaan täydeltä(kuva on otettu vasta illalla).
Toivoimme sydämmemme pohjasta että "mielensäpahoittajan" suupieletkin kääntyisivät
hymyyn tällä saarella.

Kun yömatkustamisen,  päivän kävelyiden ja hyvin syödyn illallisen
jälkeen viimein painoin pääni tyynyyn, en voinut kuin olla kiitollinen että sain
olla juuri täällä. Italian matka sai odottaa aikaa parempaa. Se paikka missä
meidän juuri tällä hetkellä pitikin olla oli varmasti juuri tämä paikka. Koska niin
onnellinen oli tunne sillä hetkellä....