KIrje joulupukille......

Hei!
Meillä vielä tontut torkkuu sohvan reunalla, eivät paljoa vielä puuhaile. Tosin
tämä jonka olen kuvannut on jonkinlainen tonttujen suojelija, ehkä. Siitä
päättelin koska siivetkin on selässä sillä....
Mutta asiaan.
Lähdin sinulle taas kirjoittamaan, mutta samalla mietin olenkohan oikeastaan
koskaan sinulle kirjoittanut. Joko en muista,( mikä on tietysti hyvin
epätodennäköistä) tai sitten en ole koskaan rohjennut.
Kun aikanaan oma lapseni oli pieni, niin hän kyllä sinulle kirjoitti, en silloinkaan
minä. Yritin kyllä epätoivoisesti ottaa selvää mitä hän sinulle
kirjoitti. Eräänäkin jouluna lista oli jonkunmoinen ja varovasti häneltä
kyselin niistä toiveista, oli vastaus suurin piirtein sellainen että
pukki tuo ja näet sitten mitä. Eikä se liioin selvinnyt kun poika ei silloin
osannut edes kirjoittaa, mutta kirjoitti silti. Sitä ei tarina kerro täyttyivätkö
toiveet eli ymmärsikö pukki tekstiä....kaipa ainakin jotain....

Lapsenlapseni eli meidän Koululainen kyseli minulta eräänä päivänä
"Voisikohan sille pukille soittaa??? Minulla kun nyt on tämä kännykkäkin!"
"En ole kyllä ihan varma", vastasin. "Minä kyllä kirjoittaisin, menee silloin
varmemmin ainakin perille, luulisin," vastasin hänelle. Poika haki oitis
sellaisen leivinpaperiarkin kokoisen paperin ja alkoi kirjoittaa toiveita.
Toppuuttelin häntä että pienempikin paperi riittäisi ja pitäisikö
vielä odottaa jos vaikka vanhempien kanssa sitä kirjettä laittaisitte.
"Aina me ollaan itse kirjeet joulupukille kirjoitettu, laitettu kuoreen ja
tuohon eteisen hyllylle ja siitä ne on sitten sinne menneet."
Mitäpä minulla siihen sitten sen enempää sanomista , varsinkaan
kun en ollut varma olisiko sinulle voinut soittaa....

Kun itse aikoinani lapsena olisin sinulle voinut kirjoittaa, en edes tiennyt että
se on mahdollista. Minulle vaan sanottiin että tuot jotain jos
olen kiltti. Jos sitten taas en olisikaan kiltti saattaisit tuoda vitsoja.
Aina kuitenkin muistit minua muilla kuin vitsoilla, kiitos siitä.

Kun kasvoin aikuiseksi ei tullut mieleenikään että olisin sinulle
kirjoittanut, varsinkaan siksi että olisin jotain tarvinnut. Niin runsain
mitoin olet minua joka joulu muistanut. Olisin tietysti voinut kirjoittaa
kysyäkseni sinulta "Olenko tosiaan kaikki nämä ansainnut?"
Joten haluan kiittää sinua kaikista saamistani joululahjoista.

Joulu on jo ihan ovella, niinkuin olet varmaan huomannut. Lupaathan
että tänä jouluna et keskity minun lahjoihini ollenkaan vaan laita
kaikki tarmosi ihan toisaalle. Olen varma että vapaaherra on kanssani
aivan samaa mieltä. Lapseni perheelle toivon tietysti jotain, mutta
jos nyt sitten saa toivoa niin ei sellaisia "muovihärpäkkeitä" niinkuin
ne niitä itse nimittävät. Tiedät varmasti mikä on heille parasta.
Tietysti toivon myös sellaisia juttuja joita toivotaan koko maapallolle
vaikka tiedän ettet voikkaan niihin paljoa vaikuttaa. Toivon silti!
En tiedä vielä kuka on meidän joulupöydän ympärillä, vai olemmeko
kahdestaan se selviää aikanaan. Viime vuonnahan niinkuin jo tässä
aiemminkin olet ehtinyt käymään meillä joka toinen vuosi.
Ihanaa, koska juuri niinä jouluina lapsemme perhe on meillä
ollut. Tästä vuodesta en ihan vielä tiedä tulevatko he vai ovatko
mummilassa niinkuin ennenkin kun täällä eivät ole.
Mutta jos he tulevat niin muuta en toivo (siis kuitenkin toivon)
kuin että pääsisit tulemaan. Se olisi ihan paras joululahja.
Olisimme silloin todella onnellisia!!!!
Niin että voiko sulle soittaa, jos ei niin soita sinä minulle vaikka
viikkoa tai kahta ennen aattoa.....

Rakkain terveisin Mumma....

SELLAISIA SINUN NÄKÖISIÄ  KIPITTÄÄ JO MEIDÄN KATAJAN OKSILLA.....