jalan "sykkiminen" piti minut hereillä vaikka toisaalta olin aivan
poikki. Melkein joka toinen tunti otettu kipulääke auttoi hetkellisesti,
mutta "sykkiminen" sen kuin jatkui ja jatkui. Kun sitten vihdoin olin
päässyt aamuun olin niin lääkehöyryssä että tuskin pysyin pystyssä.
Aamupalaa ei voinut edes ajatella ja siksi siirryinkin takaisin
kipulääkkeihin ja yritin unohtaa kovia kokeneen jalkani. Hirvittävä
oksennuksen tunne alkoi vaania jo muutenkin epämukavaa olotilaani.
Päätin painaa pääni uudelleen tyynyyn ja kun pappa vielä teki lähtöä
hautajaisiin niin mikään mahti maailmassa ei vaatinut minua olemaan
reipas.....
Parin tunnin unien jälkeen havahduin tunteeseen että olen sittenkin
elossa ja pahoinvointikin oli aika hallinnassa. Jalka rakasti olla
asennossa jossa varpaat näyttivät kohti kattoa. Yritin kovasti opettaa
sille että olisi muitakin asentoja, mutta se piti päänsä ja siispä miellytin
sitä minkä pystyin. Toinen asento mistä se piti oli liike. Siinä sitten
kuljin ympyrää olohuone, makuuhuone, työhuone, keittiö ja takaisinpäin.
Välillä tein pitemmän lenkin ja kävin jopa kylppärissä. Se olikin sitten
hieman vaativampi lenki, pari kunnon kynnystäkin, mikä jo sinällään
vaati aika akrobatiaa kun jalka painoi ja päässäkin pientä heilutusta.
Ensimmäiset päivät kuluivat vaihtelevaisesti kuten edellä. Välillä oli
päivä että olisin voinut lähteä vaikka minne ja samantien iski väsymys.
Tuskin jaksoin kiertää edellä mainittua lenkkiäni.
Onneksi naapurin ihanat naiset kävivät piristämässä minua....
Seitsemäntenä päivänä pappa pakkasi minut jälleen autoon. Se olikin
ensimmäinen kerta sen jälkeen kun saavuin kotiin. Aamu oli hieman
ankea , mutta pienen yäkkäyksen jälkeen olin iloinen että hän päättäväisesti
otti minut mukaan ja suuntasimme katsomaan lapsenlapsiamme.
Päivä oli loistava ja jaksoin koko päivän ilman minkäänlaista kipulääkettä.
Liekö lapsilla parantava voima.....olin siitä aivan varma. Lääkärin
määräyksestä meidän piti pysähdellä välillä jotta veri pääsee virtaamaan
paremmin ja sitä noudatimmekin. Illan viimeisen pysähdyksen jälkeen
oli tunne . Väsynyt mutta onnellinen......
Viikon kuluttua en tarvinnut enää yhtään kipulääkettä, en edes illalla.
Olin onneni kukkuloilla. Minulle avautui myös ihan uusi maailma.
Aloin käydä kaupassa!!! Niinpä. Miten voi kauppareissukin tuntua juhlalta,
varmaan siksi että askel......no, parempi. En olisi koskaan uskonut että
kauppa reissutkin tuottavat niin suurta mielihyvää..
Myös ystävien vierailu meillä piristi suunnattomasti. Tuntui hyvältä purkaa
tuntojaan ymmärtävälle ystävälle, vaikka koti ei ollutkaan ihan
parhaassa vireessä. Pappa kun on joutunut koville. Omaishoitajan osa
on ollut hänelle kokopäivä työtä. Tosin olen laittanut merkille että
eräät työt, varsinkin ruoanlaitto ja suunnittelu on selvästi ollut hänelle
mieleen. Olen jopa ajatellut ulkoistaa, ainakin osan siitä hänelle vaikka
joskus tervehdynkin.
Toisella viikolla alkoi jalan turvotus olla melkein unohdettu asia. Ei siis
aivan kunnossa, mutta ei kipeäkään. Siispä pihahommiin......
Haravointi.... Ei ihan onnistunut. Jalan päälle kun ei voinut astua ja nyt
vasta keppejä oli liikaa. Mutta perennapenkkejä oli helppo repiä kun sai nojattua
keppeihin jäi toinen käsi vielä vapaaksi . Puitten leikkuu onnistui myös
aika näppärästi. Joskus ollut hankalaa kahdellakin kädellä.
Keppi oli myös aika kätevä, sillä kun sai sitten osoitettua
papalle että otapa tuosta ja tuosta. Oli kyllä aika pomo fiilis. Pikku
hiljaa piha alkaa heräämään talvi horroksesta.
Parantuminen on edennyt paremmin kuin uskalsin haaveillakaan. Ikä ja
muutama muukin seikka epäilytti ja pelotti. Jos leikkaus tuo kaipaamani
helpotuksen on tämä ollut sen arvoista.
Kaksi viikkoa on mennyt ja olen todella iloinen että olen toipunut näin
hyvin . Vielä on kuusi viikkoa jäljellä. Kohta ovat tikit poissa.
Alkaa taas,uusi vaihe. Olen aika iloinen, onnellinen ja luottavainen.......
Viime vuonna tähän aikaan konttasin ojan pohjalla ja kuvasin leskenlehtiä. Tänä vuonna tyydyn ihailemaan niitä auton ikkunasta. Aina ovat kuitenkin yhtä ihania. Lehdet antavat toivon että kesä on kohta käsillä. Kohti parempaa aikaa mennään.......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti