keskustelua säästä joka on milloin mitäkin. Yleensä se on
karua kuultavaa. "Aina sataa" tai " Aina on liukasta ja märkää".
Sitähän se hyvin pitkälle on ollutkin, mutta eipä se paremmaksi
muutu vaikka kuinka sitä manaa. Oikeastaan tuntuu vielä kurjemmalta
mitä enemmän sitä harmittelee. Melkein jokainen joskus lähtee
tähän samaiseen olotilaan mukaan, koska keskustelu säästä
on yksi jutustelun suosituimpia aiheita. Se että uskaltaa sanoa
sille joka päivästä toiseen surkuttelee huonoa ilmaa:" Onneksi
jossain kohtaa taas aurinko paistaa ja ruoho viheriöi." Ei
välttämättä ole ihan paras lause, jos haluaa olla kuulijan kanssa
yhteisymmärryksessä.
Positiivinen ajattelu ei välttämättä aina onnistu, eikä niin
tarvitsekkaan olla. "Jos ihminen haluaa murehtia jotain kolme
päivää niin se hänelle suotakoon." Kutakuinkin näillä sanoilla
sanoi tunnettu taiteilija Jorma Uotinenkin.
Itse olen taas tällä viikolla pohtinut elämän kulkua vähän
joka käänteessä. Uutisvirta kertoo niin paljon kaikkea surullista
että siitä ei repimälläkään saa positiivista. En edes viitsi luetella
niitä asioita jotka mieltäni painavat eniten, sen voi helposti arvata
kun avaa television tai päivän lehden. Se että saamme elää maassa
jossa ei ole sotaa, on mielestäni ihan parasta. Kun vääjäämättä
keskustelut maailman tilanteesta päivittäin tulevat aina jossain
puheeksi, yritän aina muistuttaa mitä kaikkea HYVÄÄ MEILLÄ
KUITENKIN ON!
Oma viikkoni on ollut laidasta laitaan niinkuin yleensä. Äärettömän
kovaa flunssaa, vatsatautia, kuumetta ja vesirokkoa. Mikään
näistä ei koske minua, osani on ollut vain myötä eläminen.
Omalle kohdalleni on osunut vain paljon työtä, ( kiitollinen
työpaikasta) paljon kilometrejä, ( kiitollinen hyvästä autosta)
suunnatonta väsymystä, ( onneksi on koti missä sen voi nukkua pois)
ja ennenkaikkea SUUNNATONTA RAKKAUTTA. Siinä olen
saanut olla sekä antajana että vastaanottajana.
Joskus on tuntuu siltä että pilvet putoavat niskaan eikä niiden alta jaksa
kömpiä pois. Toisena päivänä pilvien pudottua päälle, niiden kanssa on
hauska leikkiä ja asiat ratkeavat kuin itsestään.
Kaikenlaisten keksintöjen joukossa voisi olla myös yksi positiivisuuspilleri,
jonka voisi ottaa juuri sellaisena päivänä kun sitä räntää sataa kaikkein eniten.
Juuri tänään ajattelen vaikka polku jota kuljen olisi kaikkia esteitä täynnä, niin
jollakin ihmeellisellä voimalla niiden läpi aina mennään. Oli se sitten sitkeyttä
tai johdatusta sillä ei ole väliä....
Räntäsade huuhtoutuu joen syleilyyn ja matkaa hiljalleen kohti merta. Niin myös
ajatukset kulkevat alakuloisuudesta kohti iloisempia hetkiä.....
Kaiken harmauden keskellä on hyvä muistaa että juuri tänään on kuitenkin se paras
päivä. Huomenna on jo valoisampaa.
Aina on joku joka saa sinut hymyilemään. Aina on jokin syy hymyyn. Kaiken loskan
keskellä voi Mummat ja Elkkikset tehdä vaikka lumi-ukkoja. Sillä elämä on
kaiken harmauden keskellä kuitenkin hyvin onnellista.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti