keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Muumilaaksossa......

Tee hetken tuumailua.....
Heräsin pieneen kolinaan. Liukuovi avautuu varovasti ja esiin työntyy pieni pää.
Miten joku voi olla niin virkeän näköinen heti herätessään...tuumailen.
Samassa ovi aukkoon ilmestyy toinen yhtä pirteä pää. Yhdessä he sulkevat oven
hiljaa sillä yksi vielä nukkuu toisin sanoen rämäyttävät oven kiinni. Kuin ihmeen
kaupalla hän ei herännyt moiseen kolaukseen. Yritämme keksiä jotain tekemistä
sillä myös muut talossa nukkuvat. Sihisemme toisillemme sssshhh... ja vähän
kikatammekin. Päätämme lukea kirjaa ettemme häiritsisi nukkujien rauhaa.
Kun kolmas pojista vihdoin saapuu tuon oven takaa aivan selvästi unihiekkaa
silmissään ja vähän pettyneenäkin kun toiset ovat jättäneet hänet nukkumaan.
Tosin hän ei itsekkään tiedä harmittaako se enenmän vai se että hän heräsi
meidän supinaan.Kun toiset pojat huomaavat unikeon heränneen, volumit nousee kattoon
ja heistä on aivan sama nukkuuko joku. Eikä sen jälkeen tosiaan kukaan enää nuku.

Tänään on se päivä kun lähdemme Muumi maailmaan! Sitä on odotettu tai oikeastaan
he eivät ihan tarkkaan tiedä mitä odottaa.

Muumi matkalle lähtee kolmen auton seurue. Viime hetkellä huomaamme että
mahdummekin kahteen autoon eli pakkaus uudellen. Kahdet rattaat,viisi lasta
ja viisi aikuista. Muumi maailmaan saavuttuamme päätämme "jakaa "lapset.
Jokaiselle yksi lapsi erityis vahdittavaksi. Huomaan että minä olen saanut
ihanan Suloisuuden. Tosin herra neljä vee on niin vikkelä käänteissään
etten ole ollenkaan varma riittävätkö minun kaksi silmääni pitämään hänet
näkyvissäni. Noin kahden minuutin päästä epäilykseni saa vahvistuksen
kun yritän löytää hänet muiden kääpiöiden joukosta. Heitä tuntuu olevan
sadoittain tai sitten näen kahtena. Kadumme Miniäni kanssa että annoimme
hänelle periksi vaate valinnassa koska hän tuntuu sulautuvan massaaan.
Huomioliivi olisi ollut hänelle oikea valinta.

Lapset ovat aivan innoissaan Muumeista ym.  ihme ötököistä
joita he halaavat innolla kun kohdalle sattuu ja niitähän riittää.
Rattaissa olevat herrat haluavat niistä pois ja takaisin noin minuutin
välein ja olen onnellinen ettei vahti vuoro osunut minulle sen verran
rankkaa helteessä nostelu on. Joukoin ainoa prinsessa on konkari
Muumi maailma kävijä ja hän selittääkin innolla muille mitä on taas
tulossa.Pojat luovat häneen ihailevia katseita.
Joukoin vanhin kohta eskarilainen on niin innoissaan kaikesta
että hän juoksee koko ajan. Ainoa asia mitä hän kummastelee
on vetoketju muumien selässä....


Lounaaksi syömme hampurilaisia,ranskalaisia juomaksi mehua ja limsaa.
Jäätelöä, hattaraa, makeisia siis kaikkea ihanaa mistä lapset pitävät.
Muistoksi jotain pientä myymälästä. Paljon naurua ja iloisia ilmeitä
ihan koko päivä. Voisin kirjoittaa kirjan tästä päivästä. Niin paljon
kaikkea ihanaa tähän päivään kuului. Kaikkein tärkein kuitenkin
oli se yhdessä olo. Me isovanhemmat ,nuoret ja pienet.
Kun kävelimme Muumi maailman poluilla katsoin monta kertaa
ylös taivaaalle . Tunsin kuinka sydämmeni täyttyi onnesta
saada olla näiden ihanien kanssa täällä. Kiitin taivaan isää ja
enkeleitä heistä.
Kiitän noista vauhdikkaista pojista jotka saavat meidät välillä
aivan väsyksiin. Pojista jotka ovat niin täynnä rakkautta.

Talo on aivan hiljainen kolme pientä pellavapäätä pilkistää
peiton alta. Muumit nukkuu... Aikuiset muistelevat päivän
kohokohtia... Elämme onnellisia aikoja....



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti