Kesälomareissu 3/3

Aamu leivokset :)

Heräsin aamulla ennen kellon soittoa ja hämmästelin että olin nukkunut
todella hyvin. Illalla olin aivan varma että läkähdyn yöllä kuumuuteen.
Vedin verhot ikkunasta ja huomasin että yöllä oli satanut ja ymmärsin
miksi ihana raikas ilma tulvi huoneeseemme. Päätin käydä samantien suihkussa
ennenkuin mies herää. Suihkukäynnin olisi voinut jättää väliin.
Siellä ei myöskään ollu minkäänlaista ilmastointia ja lämpö varmasti
yli kolmekymmentä. Oven kun avasi niin huoneessa oli samanverran
lämpöä. No ihan sama tänään lähdemme ja HUONE OLI KODIKAS!

Nautimme aamiaista hotellin ravintolassa. Me ja kaiken väriset miehet.
Siltä minusta tuntui. Yhtään naista ei näkynyt ( olin kyllä nähnyt heitä
aiemmin) ainoastaan miehiä ja aamiainen oli sen mukainen pekonia
ja meetwurstia eri muodoissa. Paistettuna ja kylmänä. No olihan
siellä muutakin....JA KODIKASTA OLI!

Syystä söimme kevyen aamiaisen koska halusin ehdottomasti juoda
kahvit vasta kahvilassa. Mies suostui koska hänellä ei ollut muutakaan
vaihtoehtoa.
Kahvila oli juuri niin ihana kuin lehdessä kerrottiin. Ihana omistaja rouva
toivotti meidät tervetulleeksi ja kertoi mitä heillä on tarjottavaa.
Valitsimme kahvin ja mansikkakakut. Olisin halunnut maistaa
kaikkia niin herkullisilta ne kuullostivat, vatsa oli kuitenkin eri mieltä.
Harmittelin jo nyt miksi kahvila on niin kaukana kotoa.

Kahvit juotuamme suuntasimme kohti moottoritietä. Taivas täyttyi
pilvistä jotka uhkaavasti lupailivat sadetta. Aloitin marinani:"
Voi tylsyys kuinka mukavaa olisi ollut käydä matkalla Porvoossa kävelemässä.
Se kun on niin ihana kaupunki! " Mies siihen sitten tuttuun
positiiviseen sävyyn:" Meillä on vielä ajomatkaa edessä, turha
murehtia Porvoon säätä tässä vaiheessa. Meillä on enkelit ollut
matkalla mukana niin eiköhän ne loppumatkankin meitä auta."
"Joo kai sitten", murisin ja samalla vettä alkoi sataa oikein kunnolla.
Mies vierellä senkun nauraa....

Saapuessamme Porvooseen ja kun kömmimme autosta ulos
aurinko paistoi niin lämpimästi että melkein valitin kuumuutta.
En kuitenkaan tehnyt sitä. " Miksi murehtia tulevaa turhaan" soi
päässäni. Vanhakaupunki kierretiin ristiin rastiin niinkuin on tehty
varmaan jo viisi viimeistä vuotta. Se vaan on niin kaunis.
Matkamuistoksi kassillinen suklaata. Kuka sitä nyt voi vastustaa
ja vielä on aikaa syksyn laihdutus sessioon.

Juuri kun olimme kurvaamassa pois Porvoosta mies huomasi
Haikon kartanon kyltin. "Haluaisitko käydä siellä?", kysyy hän.
Ai että HALUAISINKO, MINÄ SUORASTAAN VAADIN!!!!!
Olen aina halunnut käydä mutta mies sanoo että hän on kuvitellut
sen olevan kauempana jne.jne.
Olen niin innoissani että tuskin pysyn penkissäni seuraavat
viisikilometriä.
SAAVUMME HAIKKOON! Siinä se nyt on yksi unelmistani
totta jälleen kerran. Kävelen hitaasti kuin varmistaakseni
että en herää unesta. Kävelen puutarhassa ja tallennan muistiini
jokaisen puun, pensaan ja yleensä kaiken jotta voin joskus
muistella tätä hetkeä. Juomme cappuccinot hotellin parvekkella.
Minun on myös pakko päästä vessaan.Kristalli kruunu, upeat kaakelit
seinillä ja lattialla. Ruusut käsienpesualtaalla. Taidan jäädä vessaan.
Kävelen mahdollisimman hitaasti
hotellin käytävillä ja nautin sen kauneudesta.
Joskus vielä olen täällä yötä,vannon hiljaa mielessäin....

Haikko on jätettävä taakse . Se ei tunnu kuitenkaan haikealta
koska niinkuin sanottu "tee totta toiveistasi" on jälleen kerran toteutunut.
Koti matka jatkuu parin pysähdyksen kera. Kolmen päivän
loma on takana. Paljon muistoja talveen. Mies palaa töihin
minä jatkan vielä lomailua kenties kesällä on vielä jotain
takataskussaan. Vaikka jotain yhtä onnellista kuin tämä matka...

Pala Haikonkartanon pihaa...