Kesälomareissu 2/3

Kaunis Saaren kirkko.

Hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen joka  illan ylensyönnistä huolimatta
maistui kuitenkin aivan loistavalta. Olin päättänyt purnata lähtiessämme respaan
minusta outoa käytäntöä eli maksaa koko yö jo kotona varausta tehdessä.
Voi olla että on käytäntö, minusta outo. Eipä ole ennen kohdalle sattunut eikä
toden totta ollut ensimmäinen hotelli yömme. Tyttö kiitteli meitä käynnistä ja
toivotteli hyvää matkaa ja minä nyökyttelin enkä valittanut kumminkaan.
Mies oli iloinen , hän nyt ei valita mistään! Matka kohti Loviisaa alkoi...

Matkaa oli edessä noin neljäsataa kilometriä ja päätimme tehdä sen todella
rauhassa. Katsella maisemia minkä ajajakin pystyy ja pysähdellä kahville
tuon tuosta.
Edessä olikin moottoritie. Siinä sitten sataakahtakymppiä eteenpäin ja maisemat....
No ne olivat kallioleikkkauksia, liittymiä ja metsätaipaleita sekä suuria tietöitä.
Missä ovat ihanat tiet lehmihakoineen, idyllisine taloineen ja peltoineen ?
Ei ainakaan Savossa ! Kyllä niitä ihania teitä sitten kuitenkin ilmaantui
kun aikamme ajoimme...

Pysähdyimme ihanaan pieneen Saaren pitäjään. Yksi tärkeä pysähdys paikka.
Kerta on jo kolmas kun olemme täällä. Halusin silti kuvata kauniin Saaren kirkon ja tietysti
kävimme myös sisällä hiljentymässä hetken. Hiljaista niin hiljaista että
voi kuulla oman sydämmensä lyönnit . Kaunis kirkko järvenrannalla.
Kävelimme hautausmaalle. Siinä hän lepää mies jota mieheni ei koskaan
tavannut mutta on osa hänen elämäänsä....iso-isä.

Saavuimme Loviisaan jossa oli tarkoitus yöpyä. Minua hivenen jännitti
hotelli minkähänlainen se olisi. Kuvat hotellista olivat loistavat, juuri siksi
jännitinkin koska hinta oli lähes ilmainen verrattuna vastaaviin.
Vastaanotto virkailija otti meidät vastaan kohteliaasti. Puhelimme niitä
näitä ja varsinkin ilmasta joka oli todella kuuma. Vastaanotto virkailija
sanoi"Minun on sitten varoitettava teitä jo tässä kohtaa. Huoneessa ei
ole ilmastointia!" Sillä lailla!  Kuvittelin itseni jo tuskaisena
hikoilemassa huoneessa. Mutisin miehelleni että pitäisikö lähteä pois.
Mutta hän tapansa mukaan puhelee:"Kyllä me pärjätään!"
Teki mieli sanoa "Puhu vain omasta puolestasi!" Valitettavasti minulla
on tuota lämmittävää massaa ympärilläni hivenen enemmän kuin hänellä.
Huone oli kuitenkin todella kodikas!

Iltapalan nautimme tunnelmallisessa ravintolassa merenrannalla. Ruoka
oli loistavaa. Ihanan lämmin merituuli puhalsi kun kuljimme Loviisan
vanhankaupungin katuja. Toinen toistaan kauniimmat talot ja puutarhat.
Haimme ihanan kahvilan josta olin lukenut eräästä naisten lehdestä
jonka naapuri oli minulle antanut juuri ennen matkaamme. Olin aivan
varma että meidän pitää käydä siellä. Lehti oli enne tai merkki miten
vain.

Oli tunne että voisi kävellä koko yön.
Uni oli kuitenkin se joka laittoi meidät kävelemään hotellille.
Kun astuimme huoneeseen jossa oli noin 30 astetta lämmintä
tuntui loistavalta että siellä oli tuuletin joka puhalsi raikasta ilmaa.
Ikkunan sai onneksi auki. Kuuntelin harmistuneena ääniä
jotka kantautuivat läheisestä pubista ja mietin miten kummassa
täällä hikisessä huoneessa nukutaan tässä hirveässä" älämölössä".
Jossain tajunnan rajamailla ennenkuin nukahdin pohdin kuulevatkohan
ne siellä pubissa kun me kuorsaamme kilpaa.....
Taas oli saatu päätökseen yksi onnellinen päivä....

Ihania kujia ja katuja.

Loviisalaista puutalo idylliä.