sitten päättänyt että elämästä löytää aina jotain hyvää vaikka kuinka maailma
murjoisi. Vaikka tuntuisi että seinä joka on edessä on liian korkea jotta voin
kiivetä sen yli. Voin aina kuvitella sen matalammaksi ja yrittää uudelleen
kunnes eräänä päivänä sen yli pääseekin kevyesti. Vaikka mitä elämä tuokin
voin sanoa että elän tätä onnellista elämääni niinkuin näissä kirjoituksissani.
Päätin kuitenkin pukea tuumaukseni tälläkertaa vähän erilaiseksi kuin
yleensä. Johtuen siitä että yritän tehdä niinkuin sydän sanoo....
Tunnen tarvetta soittaa ystävälle, en kuitenkaan tee niin. Ihmettelen itseäni
ja yritän siirtää ajatukseni muualle kuitenkaan onnistumatta siinä.
Jälleen kerran käy niin kuin usein ennenkin, ystävä soittaa. Meillä on
uskomaton energia kenttä joka on tehty vain meitä varten. Otamme vastaan
toistemme ajatuksia niin kuin varmasti moni muukin. Tällä kertaa mikään
ei toimi ja se harmittaa minua todella paljon. Ystävä lohduttaa nähdään
toiste.....
Mies istuu ajatuksissaan ja utelen mikä saa hänet niin huolestuneen näköiseksi.
Hän on huolissaan ystävästään eikä osaa pukea sanoiksi mikä häntä
huolestuttaa jopa pelottaa. Hän ei uskalla soittaa vaan toivoo että
asia ratkeaa itsekseen. Hän päättää odottaa vielä koska myös odottaminen
tuntuu tärkeältä. Kaksi päivää ja sitten hän ottaa yhteyttä, päättää hän.
Se on takaraja ja se tuntuu hyvältä......
Lähestymme ystäviemme taloa se on vaikeampaa kuin koskaan ennen.
Tunnen suuren möhkäleen rinnassani eikä se liiku minnekkään vaikka
kuinka pyytäisin sitä häviämään. Se on kuin valtava tulppa joka estää
vettä valumasta pois altaasta. Vilkaisen vierellä olevaa miestä joka näytää
vieraammalta kuin koskaan. Huoli on suuri siinä syy...
Tunnen valtavaa helpotusta että olemme täällä vaikka hetki sitten
ajattelin voisinko siirtää tätä hetkeä edes vähän. Jotta voisin löytää
oikeat sanat, jotta voisin olla vahvempi. Jotta osaisin lohduttaa...
Halaamme pitkään toisiamme. Niinkuin ystävät halaavat
kun tapaavat, niinkuin ystävät halaavat kun haluavat lohduttaa toisiaan.
Suuret kyyneleet valuvat jokaisen poskipäille. Saamme kuin saammekin
soperrettua osanottomme. Pahoittelemme että olemme vasta nyt
täällä ja tunnen että se riittää. Hetki on täynnä tunteita....
Tärkeä ja rakas ihminen on poistunut ystäviemme luota ja on nyt
enkelinä kanssamme. Olen varma että hän on läsnä niin lämmin
ja koskettava on hetki kun puhumme hänestä.
Katson valokuvaa joka on pöydällä. Kaunis nainen hymyilee
onnellisena kuvassa hänen ja hänen perheensä suurena päivänä.
Kynttilä palaa hänen muistolleen.Hänen silmistään voin lukea
sain elää onnellisen elämän....
Jokainen meistä on menettänyt jonkun läheisen ja tietää kuinka
raskasta varsinkin alku voi olla ja kuinka tärkeää että on joku
joka sen jakaa. Ymmärtää ja kuuntelee. Kuuntele yhä uudelleen
ja uudelleen. Emme tietäisi miltä ilo maistuu jos emme välillä
kokisi ikäviä asioita. Joskus on ihan hyvä pysähtyä ja miettiä
kuinka onnellista elämä loppujen lopuksi on kaiken tylsänkin
arjen keskellä. Sillä me olemme vielä täällä....
Ollaan enkeleitä toisillemme....
 |
| Olemme sitten maailman merillä tai satamassa hyvä kun joku on kaverina.... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti