en kärsi mitään ikäkriisiä .....tuskin edes tiedän mitä
kyseinen sana tarkoittaa. Kriisejä on tietysti monenlaisia ja
lähinnä ne ovat sellaisia jotka koskevat koko yhteiskuntaa ei
minua pientä ihmistä...ainakin niin luulen.
Tukka.
Muistan miten löysin ensimmäisen harmaan hiuksen
päästäni alle kolmekymppisenä. Ihmetykseni oli aika suuri koska
todella kuvittelin että ne tulevat vasta tosi vanhana niinkuin
viisikymppisenä nehän nyt on VANHOJA . Koska vanhempanikin
olivat sen iän ohittaneet jo ajat sitten. Irti nyppäisty hius kädessäni
pelkäsin että niitä alkaa tulla lisää, mitä ihmettä teen niiden kanssa.
Ei hiuksia voi alkaa värjätä niin nuorena sehän on vaarallistakin.
Vähän yli kolmekymppisenä lopetin niiden laskemisen ja värjääminen
ei tuntunut yhtään sen vaarallisemmalta kuin kadun ylittäminen.
Iho.
Olen aina "tarkkaillut " ihmisten ihoa. Varsinkin eri ikäisten.
Miten joillakin aika kauankin eläneillä on niin kaunis iho ja vastaavasti
( mihin itsekkin kuulun) toisilla hyvinkin herkkä iho. Kaikki mahdolliset
näppylät ilmestyvät etkä ymmärrä mitä taas olet suuhusi laittanut.
Ryppyisiä ja kuivia ihoja katsellessani olen aina tuumaillut millainen
hän oli ennen kuin nyt. Miten kaunis on silti vanhus jonka silmät
loistavat vaikka luomet ovat väsyneet ja miten lämmin on kosketus
vaikka kädessä ei luun päällä ole kuin maininta nahasta.
Silmälasit päässäni tarkkailen ihoani ja huomaan että se ei olekkaan
ihan samanlainen kuin ilman laseja. Syvät uurteet ovat vallanneet
kasvot ja käsien kuulakkuus on vain muisto. Miten näin on käynyt
ja milloin. Mitä olen tehnyt juuri silloin etten sitä huomannut. Varmaan
kirjoitellut jotain.....
Konaisuus.
Jossain kohtaa sitä on tullut kumarammaksikin. Ei pituudesta ole
lähtenyt , mutta on vaan muuttanut muotoaan. Hmmm. Leveyteen
varmaankin. Askel on toisenlainen. Muistan aivan selvästi miten
kävelinkin ihan toisin, tai luulen muistavani. Ihan varmasti kävelen
nyt kuin äitini ja hänhän oli vanha.
Muistissa ei ole mitään vikaa. Kaiken muistan mitä haluankin tai
melkein. Tuntuu vaan kummalliselta keskustella asioista ja kokemuksista
missä on ollut jonkun toisen henkilön kanssa ja kumpikin muistamme
tapahtuman ihan eri tavalla. Sillä toisella on varmaan muistissa vikaa.
Mikään ei viittaa siihen että olisin ikäkriisissä, ainakaan omasta
mielestäni. Se että kaiken suunnittelu on jäänyt vähemmälle ei
ole merkki siitä. Se johtuu vaan masentavasta talvesta. Kunhan
tästä heräilen kesään niin eiköhän taas ala tapahtumaan.
Se että ystävät myyvät talojaan ja muuttavat jo sillä mielellä että
loppu elämän kotia etsitään, ei tee mitenkään minusta vanhaa.
Ei harmaat hapset, ei rypistyvä iho, eikä kasvavat lapsenlapset
tai odottava eläke kulman takana. Ei se vanhan merkki ole. Ei kai...
Oli niin tai näin kriisi saa pisteen juuri nyt, koska on aika keskittyä
taas kerran tähän onnelliseen elämään.....
Pääsiäistä odotellessa......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti