kerrran viikossa käymme jälkikasvua katsomassa voimme antaa
heille pienen jälkkärin aina ruokailun päätteeksi. Olkoon se
sitten pulla, keksi tai joku nanna sillä ei väliä, mutta herkku kuitenkin
ja YKSI.
"Mitä jälkkäriä meillä on tänään ?" kyselee Suloisuus iloisesti.
"No olen ottanut pipareita mukaan, kävisikö sellainen?" kyselen minä vuorostani.
"Kelpaa kyllä!" on Suloisuuden iloinen vastaus. " Katsos mumma
kun meillä on tällaiset purkit missä on nannoja. Me ollaan saatu
näitä kaupasta ja sitten joku on antanut. Me voidaan syödä
näitä joskus jälkkäriks!" Suloisuus jatkaa innostuneena:" Voidaan
syödä ensin ne sun keksit ja sitten omaa nannaa lisää!"
"HÖPÖ,HÖPÖ VERÄJÄST PELLOL", on minun kommenttini
Suloisuuden puheille. Suloisuus nauraa kihertää ja kysyy:" Miks sä
mumma aina sanot veräjäst pellol?" Selitän hänelle miten
minun äitini aikoinaan kun olin pieni, teini ja taisin olla jo
aikuinen, kun ehdotin jotain asiaa joka äitini mielestä oli
kaikkea muuta kuin järkevä, oli hänen kommenttinsa aina
HÖPÖ, HÖPÖ VERÄJÄST PELLOL. "
Hassua miten veljeni ei muista äidin käyttäneen moista sananmuotoa.
Olisikohan sillä jotain tekemistä sen kanssa, että veljeni ideat
olivat jotenkin järkevämpiä kuin minun....
Syötyämme alkaa hippa ja Suloisuus huutaa"Ota kiinni mandariini!"
On siinäkin kumma sanonta, on nyt minun vuoroni pohtia.....
" Puhtaus on puoli ruokaa." Niinpä, on siinäkin sanonta.
Voiko joku tosiaan olla sitä mieltä että jos käy esimerkiksi
suihkussa kolme kertaa päivässä, niin voi jättää yhden aterian väliin!
Aivan loistavaa, tätä diettiä en olekkaan vielä kokeillut.
Likaisena vatsa tyhjä? Kaipa se sitten on niin.
"Totta toinen puoli" voisi tähänkin lisätä.
Hassua miten pitää kyseenalaistaa tuollaisella huomautuksella toinen
tai joku muu kenestä keskustellaan. Eikö voisi vain sanoa ONKO
ASIA NÄIN....
"Ei omena kauas puusta putoa."Tuttu lausahdus jokaiselle. Jokainen
joka huomaa jonkun yhteyden lapsen ja aikuisen välillä on valmis
käyttämään moista sanontaa. Itsekkin aikoinani ihmettelin
miten kummassa minä liityn johonkin omenan putoamiseen.
Ymmärsin että meillä on omenapuita pihalla ja sieltä ne tippuvat.
Hassut aikuiset kun eivät tajua ,että eihän ne voi kovin kauaksi
puusta mennä. Paitsi siitä puusta joka on tuossa rinteessä.
Kun viimein tajusin sanonnan olin ehdottomasti sitä mieltä
etten muistuta vanhempiani mitenkään.....
Tänä päivänä huomaan olevani melkein samanlainen kuin se
emäpuu ja toivon totisesti että ne pienet omenat jotenkin
jalostuisivat ja olisivat parempia kuin me vanhat ....
"Pojasta polvi paranee", luotan siihen...
"Laitetaan korvan taa!", on usein kuultu lausahdus kun olen
työssä. Saan hillitä itseni useasti etten jatkaisisi sitä sanomalla:"
EI kannata sinne laittaa , laittakaa suuhun vaan." On siinäkin
kummallinen ihminen, laittaa nyt ruokaa korvan taakse....
Laitetaan asiota muistiin, näin ymmärrän minä hänen tarkoittavan.
Mutta miettikääpä jotain ulkomaalaista joka suoraan suomentaa
tämän. Ajattelee varmasti että kummallisia nuo suomalaiset....
"Puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen on kultaa." Sitä varmaan
mun mies toivoo että noudatan ja saapi toivoakin toteutuminen
on aika epätoden näköistä. Minun mottoni on että "puhuen asiat
selkenee". "Poikkeus vahvistaa säännön" niinhän se yleensä on.
Jotkut asiat kun ovat "poissa silmistä,poissa mielestä" ne unohtuu.
Minulle taas käy yleensä "minkä taakseen jättää se edestään löytää"
Hassu postaus tästä tulikin, mutta joskus(aika useinkin) on tällaisia päiviä kun
niitä hassuja tuumailee. Näitä sanontoja on vilissyt jostain syystä
tällä viikolla vaikka ja kuinka, siksipä ajattelin niistä kirjoittaa.
"Veräjäst pellol" sanonnan myötä joskus tuntuu kuin oma äiti
olisi mukana muistuttamassa ja opastamassa tätä matkaani.
Katselemassa sieltä pilvenreunalta jälkikasvuaan ja muistuttamassa
että mukana ollaan. Muistuttamassa että minunkin pitäisi joku
jälki jättää tänne mistä pienet pojat sitten aikoinaan kertoisivat
omille lapsilleen. Toivottavasti he muistavat, vaikka
aina ei kaikki mennyt niinkuin halusin ja toivoin niin silti
se oli sitä onnellista elämää....
 |
| Loppu kesästä tuli käytyä ihan pellollakin. Tosin tässä kohtaa oli aivan ihana kun oli se veräjäkin. Vaikka lapsuuden kodissa lehmiä olikin niin ihan kiva oli silitellä näitä aidan toiselta puolelta :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti