VIISIKYMMENTÄ!!!!!

Olen vuosien aikaan kirjoitellut erillaisia asioita muistiin. Olen
pitänyt päiväkirjaa niinkuin monet muutkin. Kirjoitellut kalenterin sivuille
muistiinpanoja vuosien varrelta. Osa kirjoituksista on kuin jostain
kirjasta, en voi ymmärtää onko tosiaan näinkin käynyt. Osa on kuin
eilinen päivä, vaikka se olisi kirjoitettu kymmeniä vuosia sitten.
On aikoja jolloin oli tarve purkaa tuntojaan ja toisinaan sitä ei voinut
tehdä kuin paperille ja sekin piti piilottaa ettei kukaan olisi niitä
löytänyt.
Oli myös aikoja jolloin sydän oli niin täynnä tuskaa, eikä silloin
voinut/halunnut kirjoittaa niitä muistiin. Halusi vain unohtaa..
Oli myös aikoja jolloin oli pakko kirjoittaa, jotta joskus joku
ymmärtäisi miksi tein/sanoin niin.
Oli aikoja jolloin piti kirjoittaa koska oli niin onnellinen.
Oli aikoja jolloin oli vain kirjoitettava koska tuntui siltä....

Kun muutaman vuoden tauon jälkeen päätin taas alkaa kirjoittaa
oli kynä muutunut tietokoneen nappulaksi.
Päätös oli sinänsä omituinen koska en ole erityisen kummoinenkaan
tämän uuden ajan vempaimen käyttäjä. Yritystä löytyy kuitenkin
ja rutkasti.
Päätin aloittaa blogin pitämisen. Juuri niin tuosta vaan.
Mutta oivalsin kuitenkin että ketä kiinnostaisi tällaisen tavallisen
mumman tarinat ja mistä kirjoittaisin. Päätin olla rehellinen ja
kirjoittaa mitä mulle kuuluu ja mitä mieltä olen erinäisistä
asioista.
Siis aloin pitämään nettipäiväkirjaa.


Kun rakas kummityttäreni tuli käymään eräänä päivänä
meillä, oivalsin että juuri hänestä on nyt kirjoitettava.
Näiden elettyjen vuosien jälkeen on aika taas huomata
kuinka onnellista tämä elämä täällä on.
Olen kova tuumailemaan ja joskus tuntuu siltä , että näen
maailmaa erillaisin silmin kuin useimmat. Elämä opettaa
vai miten se meni..
En koskaan ajatellut että julkaisen yhtäkään kirjoitusta.
Ajattelin kirjoittavani jälleen vain itselleni ja jos joku joskus
sen täältä löytää niin lukekoon sitten,mutta kellekkään en kerro!
Tämä johtuu siitä että nämä mun pilkut sun muut pisteet ja
lauseen muodostukset ovat olleet vähän hakusessa ja on yhä.
Jokut asiat eivät vain muutu! Jo aikoinaan koulussa opettajani
kirjoitti aina aineeni loppuun:" Hyvä kirjoitus, mutta muista
välimerkit:" Muistinhan minä laitoin ne sitten sinne loppuun
ja kaikki peräkkäin. , ? ! !

Jonkun kummallisen kohtauksen jälkeen uskalsin kertoa
tästä uudesta harrastuksestani valikoiduille ihmisille.
Salaisuuteni alkoi paljastua pikku hiljaa ja tarinoita alkoi
tulla paperille samassa tahdissa.
Sanoin kyllä joka kerta etten tiedä kirjoitanko enää yhtään
tarinaa tämän jälkeen.....ja taas kirjoitin. Se on tietenkin
eri asia lukeeko kukaan. Mutta tiedän varmasti että yksi
uskollinen lukija on ja se on mun mies. Mun kannustajani ja
oikolukija siis korostan oiko ei OIKEIN LUKIJA.
VAIKKA YHDESSÄ LUEMME VIRHEITÄ ON vaikka
muillekin jakaa.
Suureksi hämmästykseksi huomasin että olen tämä mukaan
lukien kirjoittanut VIISIKYMMENTÄ tuumailua.
Tuumailua aamusta iltaan sitä se elämä on.
Päätin joskus ,että jos kirjoitan vielä kesäjuttuni niin se on
sitten siinä. Nyt ajattelen vähän samalla lailla.
Ajattelin että kirjoitan sellaisen muisto kirjoituksen tähän
mutta ei tunnu syntyvän mitään sellaista.
Yhden kirjoituksen kirjoitin ja kun tuli kiire sinne
työväenopistoon niin piti jättää se illaksi. Oli jäänyt
tallentamatta..... Minä siinä puhisin niin mies
tutuun tapaansa hymyili ja sanoi:" Ne oli jäähyväiset
ehkä sun pitää sittenkin kirjoittaa vielä."

No olis mulla vielä pari juttua kerrottavana jos Sinua
kiinostaa lukea tai kerronko kun tavataan.....
Mietitään sitä ja sillä aikaa eletään tätä tavallisen
onnellista elämää.....
t. Rakkaudella Mumma

Siinä se on sadat muistot tallentanut kirja. Eletystä elämästä kertova. Pitäiskö polttaa :)
Tätä päiväähän tässä eletään ei huomista eikä mennyttä :)