oikeastaan kaikki. Toiset vaan kiinnittävät sellaiseen enemmän
huomiota kuin toiset. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään.
Seuraan ehkä liiankin tarkkaan näitä elämän antamia merkkejä ja
mihin niistä tarjottuihin viesteihin pitäisi tarttua. Tosin vaikka
kuinka olen sitä opetellut viesti ei aina saavuta vastaanottajan "lähetintä".
Toisin kun esimerkiksi mieheni joka on näissä asioissa minua
paljon parempi. Hänen intuitionsa on tosi herkkä vaikka ei siitä
niin suurta numeroa teekkään toisin kuin minä itse.
Vahvasti näitä merkkejä seuraamalla myös mies päätti muuttaa elämäänsä
suuntaa ja lopettaa työ uransa. Kymmeniä vuosia kestävän aikaisen
aamu heräämisen ja kellon ympäri vierähtävät työpäivät, sekä
niin sanotusti kellon perässä juoksemisen. Päätös ei välttämättä ollut
helppo, kuuluihan siihen "surutyö", luopuminen niinkuin jokaiseen
asiaan josta päästämme irti ja siirrymme seuraavaan. Eläminen
on helpompaa kuin askeleen ottaminen, olen sitä mieltä.
Varsinkin nämä yrittäjät ovat yksi lajinsa. Olla vastuussa kaikesta
mitä teet , teet sitten hyvin tai huonosti vastuu on vain ja yksin sinun.
Lomista puhumattakaan. Mutta se yritys loppui kunniakkaasti ja hyvillä
mielin. Työ tuli tehtyä ja nyt eteenpäin....
Olen päättänyt että annan miehen pitää ensin kaikki kesä-ja talvilomat
mitä on vuosien varrella jäänyt pitämättä. Eräät sitä jo hämmästelemään
kuinka itsekäs olen kun hänelle jo suunnittelen tehtäviä mitä pitäisi
tehdä. No minä nyt olen tälläinen ja tiimihän me olemme aina
olleet. Minä suunnittelen ja hän tekee enkä puhu nyt kotitöistä.
Olen jo hänellekin vähän kertonut suunnitelmistani, ne eivät
ole liioin häntä innostaneet mutta kyllä se siitä. Tulen varmasti
kirjoittamaa kun aika on ja väsytys tekniikkani on tuottanut
tulosta. Saattaa kuitenkin olla että lumi on jo silloin maassa....
Sieltä se herää aamulla iloisena kuin peipponen, ennen en häntä aamuisin edes
nähnyt kun jo noin kolmelta yöllä poistui kodistamme.
Suoraan sanoen ärsyttävän hyväntuulisena, varsinkin kun itse yritän
koota itseni suht virkeäksi , jotta voisin lähteä töihin.
Tosin ensimmäisenä aamuna pyysin ettei hän nousisi ennenkuin olen
poistunut ulos talosta. Varovasti hän kuitenkin raotti makuuhuoneen ovea ja
kysyi varovasti:"Voinko nousta jo kun ei unta riitä?" Annoin luvan....
Varastot niin pihalla kun sisällä alkavat olla vuosien jälkeen niin siistejä
jotta olen miettinyt pitäisikö sisustus ulottua sinnekin.
Autotallissa on tilaa vaikka muille jakaa, tosin sitä ei olisi tarvinnut tehdä
minun työtavarani ovat nyt vuorostaan siellä leveämmin kuin koskaan.
On sielä autokin ja tilaa on...
Iloisena hän kertoo kuinka kävi sitä ja sitä taas tänään visiteeraamassa
ja olen mielissäni että on liikkeellä.
Tiskit ovat kummasti alkaneet hävitä altaasta. En ole vielä päättänyt
koska kerron hänelle että meillä on myös tiskikone ja ne voisi
laittaa myös sinne. Olkoon, tiskaaminen pehmentää käsiä ja se tekee
hyvää hänen kovasta työstä kovettamille sormilleen.
Meillä on monta valkoista mattoa koska rakastan valkoista. Toisaalta
hermot menee kun mustista sukista lähtevä "töhnä" jää kiinni mattoihin.
Ennen imuroin aamuin illoin "töhnät", nyt en enää löydä niitä.
Jostain kumman syystä ne ovat kadonneet ja epäilen että joku
meillä on tutustunut koneeseen nimeltä PÖLYIMURI enkä taaskaan
puhu itsestäni.
Jääkaappiin on ilmestynyt tavaroita joita en ole ostanut, mutta maistuvat
silti minullekin. Joten onpa outoja asioita ilmassa....
Kun iltaisin töistä palasin löysin yleensä miehen nukkumassa tv-huoneesta
televisio huusi niin että naapurin ei tarvinnut omaansa aukaista.
Nyt hän huikkaa iloisena ja heti kertomassa päivänsä kuulumisistaan
joskus melkein toivon että nukkuisi niin voisin ensin hiukan kotiutua.
Toisaalta tätä olin aina toivonut ja nyt siitä sitten NAUTITAAN.....
Tuntuu siltä että juuri nyt oli oikea aika lopettaa. Ei aikaisemmin eikä
myöhemmin. Elämässä pitää ottaa riskejä ja pitää uskaltaa poiketa
rutiineista. Niistähän aina peräänkuulutan. Elämää pitää myös elää
eikä aina pidä juosta rahan perässä niinkuin sanotaan. Toki ne
suuret irtiotot ei aina ole kaikille mahdollisia. Mutta kummasti
juuri he kun tekevät niitä muutoksia, niin asiat aina järjestyy ja usein miten
muuttuuvat vielä parempaan suuntaan.
Sellaisia suuria muutoksia siis meillä . Meillä ei ole eläkeläistä koska
ikä ei ihan riitä siihen.Sen aika tulee sitten kun vuodet täyttyvät.
Meillä on Vapaaherra ei vapaa herra koska hän on mun mies.
Vapaaherra sellainen onnellinen mies....
Toiset laittavat niin sanotusti hanskat naulaan kun työt loppuu tässä on laitettu kengät naulaan. Nämä eivät ole minun mieheni kengät vaan eräät kengät Porvoossa viime kesältä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti