Ne katselevat minua yhtä tarkkaavaisesti kuin minä niitä. Tämä on jo varmaan kolmas kevät
kun näin on käynyt. Pohdin ovatko linnut aivan samoja vai voiko olla eri pariskunta ....
Ne sukivat toisiaan ja pulputtavat omaa kieltään. Näen että siinä on pariskunta
ovat tärkeitä toisilleen. Kylki kyljessä vierekkäin katselevat ihmisiä. Yhdessä ei
tarvitse pelätä mitään .
Tuijottelemme toisiamme " ihania olette", kuiskaan hiljaa ja varmistan etteivät naapurit
huomaa kun niille puhelen. Nauraisivat kuitenkin minulle.
Naapurit no niillä ei olisi varaa nauraa minulle ovat samanlaisia kuin nuo linnut.
Kaksi kyyhkyläistä Ahkera eläkeläinen ja hänen Kaunis vaimonsa.
Kuin sattumoisin langalla jossa linnut ovat on juuri naapurin portinluona.
Linnutkin sen vaistoavat, täällä onni kukoistaa.
Pitkä liito takana ja yhä kuin juuri tavanneet. Kun katselee heitä mietin miten
saman kaltaiset/näköiset ihmiset löytävät toisensa. Haemmeko tietoisesti
itsemme näköistä kumppania itsellemme. Tottakai , pitäähän sitä tykätä
samoista asioista eihän se muuten suju.
Odottelen ostoskärryjeni kanssa että pääsisin tavaratalon hissiin.
Edessäni on vanha pariskunta.
Veikkaan ettei kahdeksastakymmenestä paljon puutu.
Pariskunta supattelee toisilleen. Pappa tarttuu mummoa vyötäröltä ja mummoa
alkaa naurattaa.
Hissin ovi aukeaa ja sulloudumme sisään. Pariskunta ei ole huomaavinaankaan
minua. Minua hymyilyttää....teinit... Pappa antaa suukon mummon
poskelle ja alkaa laulaa hänen korvaansa." Tyttöni,tyttöni mun."
Juu,onpas romanttista. Mutta minä haluan tästä hissistä pois ja just nyt!
Ovi aukeaa ja pariskunta häviää kaupan käytävälle.
Seison hämilläni ja niin liikuttuneena ,että tuskin pystyn kävelemään.
Minun tekee mieli huutaa ihmisille. " Ottakaa ihmiset oppia
heistä ,välittää toisistanne ennen kuin on myöhäistä."
Istumme iltaa ystäviemme luona. Ystävien jotka ovat kuuluneet meidän
yhteiseen elämäämme aina. Miehen elämään tämä Kiharatukkainen ystävä
on kuulunut jo aivan lapsuudesta asti. Me naiset olemme sitten tulleet
matkan varrella mukaan. Ystävät joiden kanssa on jaettu ilot ja surut.
Vaikka olemme niin erillaisia niin silti meitä yhdistää se tärkein .....Ystävyys!
Mietin meitä ja näen kuinka vuodet ovat jättäneet jälkensä meihin
jokaiseen.
Kiharatukkainen katselee lämpimästi vaimoaan aivan yhtä rakastunut
ilme kasvoillaan kuin neljäkymmentä vuotta sitten.
Ei se ilme sieltä häviä jos ei sitä hävitä ja hänen Pieni vaimonsa luo
ihan yhtä helliä katseita miehellensä kuin nuorena tyttönä.
Voi kunpa nuoret pystyisivät tähän samaan pohdin.
Hääkuvamme seinällä ....Tuumailen kuinka pitkä aika kun kuva
on otettu kuinka paljon asioita mahtuu kaikkiin näihin vuosiin.
Mitään en vaihtaisi pois. VOI ÄITI KYLLÄ VAIHTAISIN!!!
Mutta mitä se onkin sitten toinen asia...
Aina ei voi elää koko elämäänsä yhdessä pari suhteessa vaikka
haluaisi. Meitä kaikkia ei ole vaan luotu sellaiseen. Toisten on
erottava ja tehtävä joku toinenkin onnelliseksi.
Toisten kuuluu rakastua tulisesti monta kertaa elämänsä aikana.
Toisten kuuluu jakaa koko elämä vain yhden ihmisen kanssa.
Katselen harmaantunutta miestäni joka kulkee selkä suorassa
kuin nuorena miehenä ja tiedän että minun kuuluu jakaa tämä
 |
| Kaksin on aina kaunihinpi :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti