ja juuri. Jos joku nyt tulisi vastaan, niin ohittaminen ei toden totta onnistu.
Emäntämme oli ilmoittanut meille jotta pihalle on ajettava. Siispä
sinne. Auto mahtuu pienelle pihalle ja jään pohtimaan minneköhän
isäntä omansa ajaa kun joskus kotiin saapuu. No sitä pohditaan
sitten kun sen aika on.
Vettä sataa taivaan täydeltä ja päätämme rouva Sporttisen kanssa
ottaa sateenvarjot avuksi, vaikka askeleita portaille ei montaakaan
tarvitse ottaa. Että pitääkin sataa juuri tänään, olisin niin halunnut
istua emäntämme idyllisellä pikku pihalla. Katsella kuinka se
pikku hiljaa heräilee kevään loistoon. Kuinka ensimmäiset
kukkasen alut työntyvät mullan seasta kuin huutaen , VOIKO TULLA JO!
Rouva Sporttinen on jo kipittänyt portaille ja soittanut ovikelloa, kun vielä
haaveillen katselen pientä pihaa. Vettä sataa ja melkein voin kuulla
ruohon ja kukkien kiittävän. Viima käy lävitseni ja asettelen
nopeasti yhteisen tuliaiskukkamme roikkumaan ketjunvaraan.
Emäntämme ottaa meidät lämpimällä halauksella vastaan ja
kaikki neljä ( neljäs mamma oli jo paikalla)puhumme erikseen ja
yhteen ääneen, kuinka mukavaa on taas tavata ja tapaamista ei tosiaankaan
estä pienet sateet, eikä suuremmatkaan.
On jälleen "luokkakokouksen aika". Me neljä iso-äitiä jotka
kerran yhdessä koulua kävimme, tapaamme taas. Toinen
kerta tänä vuonna.
Alkaa tupatarkastus! No eihän me mitään tarkastusta tehdä, ei toden totta. Meillä
on ihan muut asiat mielessä. Kahvia juodaan ja kuulumiset käydään perin pohjin
läpi. Keskustelut on yleensä niin kiivaita ettei siinä ehditä verhoja katsella
saatikka seurata onko imuria ulkoilutettu.
Tällä kertaa "tupatarkastus" kuitenkin tehdään, koska emäntämme kodissa
on tehty remonttia. Siinä me sitten kuljemme kuin kanat emäntämme perässä
ja hihkumme vuoron perään ja välillä yhtä aikaa." Voi kuin ihana!" "Onpa hienoa!"
"Ihanaa!" "Siis aivan ihanaa!" "Tosi kivaa!" jne. jne....sitä jatkuu kunnes olemme
kiertäneet niin alakerran kuin yläkerrankin. Koska vessakin on saanut uuden
ilmeen , niin pitäähän sinnekin mennä . Yksi kerrallaan..... Että on vessareissukin
mukavaa kun on hienot puitteet.
Sitten kahville! Pöytä notkuu herkuista joka kerta kun tapaamme, vaikka aina
puhelemme että tapaaminen on tärkeämpää kuin tarjoilu. Kun pöytää
katsoo niin olen sitä mieltä että tarjoilukin on tosi kivaa, nam...
Rakastan istua romattisen pöydän äärellä, jossa ihanat uudet ja vanhat
astiat ovat sulassa sopusoinnussa keskenään. Emäntämme manzardikattoinen
talo huokuu ihanaa tunnelmaa, jossa on sekoitus uutta ja vanhaa.
Kauniit esineet joita on kaikkialla. Näkee että talossa asuu keräilijä
ja vielä sellainen joka tietää niiden arvon. Voi kuinka monta esinettä
täällä onkaan jonka ilomielin kotiuttaisin meille. Tässäkin talossa
asuu ihmisiä jotka käyvät kirpputoreilla ja turuilla. Monet kristalli kruunut
odottavat vielä paikoilleen laittoa ja tuumailen kuumeisesti miten
hyvin yksi kruunu meillekin sopisi....
Tässä kohtaa alkaa yleensä se kuvien katselu. Siinä sitten vuorotellen katsellaan
miltä kenenkin lapset ja varsinkin lapsenlapset näyttävät tällä kertaa.
Tässä kohtaa tulee tosi mummomainen olo mutta sitähän me ollaan.
Samoin alkaa mahdoton "päivitys". Pitää käydä kaikki asiat mitä
neljälle mummolle on noin neljän kuukauden aikana tapahtunut.
Kiirettä pitää että iltapäivä riittää ja juuri niin käy neljännen mamman
kanssa kun hänen pitää palata vielä töihin. Mamma yrittää vielä
pukiessaankin puhua mitä vielä oli sydämmellään ja viimeiset
sanat kuuluu kun ovi on jo mennyt kiinni.
Istumme vielä hetken kolmestaan ja talon isäntäkin uskaltautuu
liityä hetkeksi seuraamme. Puhumme koskettavista muistoista,
puhumme katkeruudesta jolle emme itse anna sijaa. Puhumme
menetetyistä ihmisistä ja hyvästellessämme vielä elämän
iloista ja siitä miten onnellista elämää saamme kaikki tahoillamme
elää...
Halauksien jälkeen ovi sulkeutuu. Sade on lakannut. Rouva
Sporttinen lähtee kohti bussipysäkkiä, minä pakitan autoani
pikkutalon pihalta ja toivon etten vie porttia mennessäni.
Heilautan kättäni hyvästiksi vaikken näe ketään enää missään.
Hyvillä mielin lähden ajelemaan kotia kohti ja olen iloinen ja
onnellinen että omistan neljä hyvää ystävää. Neljä iloista " mummelia"
jotka tuovat elämääni aina välillä pientä piristystä. Tänään
sen piristävän iltapäivän sain viettää manzardikaton alla....
KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti