niin iloinen kuin vain voi olla. Taskussa kymmenenmarkkaa, se
on raha jonka mamma oli minulle antanut. Tämä raha oli tarkoitettu tuhlattavaksi
tivoliin. "Kaikki kaupunkilais lapset käyvät tivolissa", oli mamma selittänyt
minulle ja hänestä minunkin pitäisi sinne päästä. Mamma oli
myös sitä mieltä, että tivoli ei ollut häntä varten, joten minun
oli hankittava seurani itse.
Ystäväni oli tottunut tivoli kävijä, hän oli perheensä kanssa käynyt
siellä joka vuosi, aivan mamman sanoin:" Kaikki siellä käyvät."
Olin äidille kertonut raha lahjoituksesta ja suunnitelmistani.
Äiti oli mielissään kun häntä ei tarvittu ja lupasimme olla kiltisti.
Isäkin oli saanut kuulla asiasta ja ihme ja kumma minulla
oli hänenkin siunauksensa.
Se riemu kun sinne saavuimme oli huikea.
Mitä kummallisempia laitteita joita en ollut eläissäni tiennyt niiden olemassa
olosta, saatikka nähnyt niitä. Ystävä oli innoissaan ja selitti mihin
voisimme mennä. Minua eivät huimat laitteet kiinnostaneet.
Mennä nyt noihin missä ihmiset huusivat ja kirkuivat ja siitä pitää vielä
maksaa. Ei, minä vedän vain narusta ja aina voittaa. Ystäväni juoksi laitteesta
toiseen ja minä tuijotin kauhistuneena hänen pyörimistään ja todella
pelkäsin että hän loukkaa itsensä.
Kun hän viimeinen tuli pois en tiedä kumpaa heikotti enemmän minua vai häntä.
En ollut koskaan nähnyt hattaraa ja ihmetykseni oli suuri kun ohitsemme kulkevat
lapset söivät merkillistä "höttökasaa". Ystäväni selitti mitä moinen oli
ja oli sitä mieltä , että sitä ainakin PITÄÄ OSTAA!
Nappasin sormilla hattarasta paloja ja tungin suuhuni. Muistan
vieläkin kuinka ihmettelin miten makealta voi pumpuli maistua.
Hattaraa oli poskissa, tukassa ja sormet tahmaisina. Ystäväni hattara oli lopuksi maassa
ja ohi juokseva poika nappasi loput minun hattarastani. Päätin jos
joskus vielä tulen tivoliin niin silloin syön varmasti JÄÄTELÖÄ!
Tivoli vuosia tuli monta lisää ja joskus jopa uskaltauduin johonkin
laiteeseen ja söin aina jäätelöä!
Olin vapunaattona laittanut ruoan valmiiksi ja pakannut osan tavaroista jo
valmiiksi. Tunteet olivat hieman sekavia. Oli mukava kun mökki kausi
alkoi ja toisaalta oli tylsää lähteä joka vapunpäivä maalle mökkiä
siivoamaan. Mutta vaihtoehtoa ei ollut, mies ja poika halusivat ehdottomasti
sinne mennä, sinnepä sitten mentiin. Vapunaatona oli pojan kanssa käyty
kiireellä tivolissa , jossa hän sitten keikkui ja pyöri milloin yksin, milloin isänsä
kanssa ja vähän jokaisessa laitteessa. Minä seurasin jälleen vierestä, kuin
aikoinaan lapsena ja ehdotin vaan narun vetoa. Heidän mielestään voisin
vetää sitä narua kotonakin, nyt pyöritään tai pelataan. Niin ja sitten pelattiin
kaikki mahdolliset kolikot mitä kukkarosta löytyi mitä merkillisimpiin
pelikoneisiin, mitkä piti kamalaa ääntä, eikä niistä edes voittanut mitään.
Niin ja ällöttävää sokerihöttöä, sitäkin piti saada. Kaikkihan sitä syö,
paitsi minä!
Kun saavuimme mökille , raahasin kaikki mahdolliset ulos mitä voisin
yksin raahata. MIES KÄVELEE PIHALLA JA HAISTELEE RAIKASTA
MAALAIS ILMAA. POIKA LÄHTEE KAVERINSA LUO.
Pesen vauhdilla ikkunat. MIES OTTAA PUUTARHA TUOLIN ISTUU
JA SYTYTTÄÄ TUPAKAN. Tamppaan matot ja imuroin lattiat ja
tietysti pesen ne myös. MIES LÄHTEE KATSOMAAN NAAPUREITA.
Haen lisää vettä jotta voin pestä astiat ja voimme juoda kahvia ja syödä.
MIES TULEE TAKAISIN JA SANOO LÄHTEVÄNSÄ KATSOMAAN
MITÄ SAUNALLE KUULUU.
Talo on siivottu eikä siihen mennyt kuin KOKO PÄIVÄ!
KOKO vappupäivä. Kotimatkalla miesväki puhelee kuinka kivaa on
viettää vapunpäivä rauhassa maalla. Puhisen mielessäni, että KIVAA ON, JUU.
Olisihan se tylsää laittaa kukkamekko päälle ja lähteä vaikka kaupungille
vapun viettoon. KIVEMPAAHAN SE ON OLLA MAALLA!
Kello näyttää jo kuutta kun saavun kotiin työstä. Vapunaatto ei tuo
erivapauksia työhöni, se on vaan tavallista vilkkaampi työpäivä.
Mies istuu samassa tuolissa kuin joka päivä kun saavun kotiin. Tämä päivä
ei tuo muutosta siihen. Kaivan ja löydän kuin löydänkin muutaman
serpentiinirullan laatikon pohjalta. Jos vaikka laittaisin niitä
jonnekin. Huomenna ajattelin leipoa munkkeja ja kutsua naapureita
kylään. Voivat siten helpottaa syönti urakkaamme. On mukavaa jakaa kaloreita
muidenkin kanssa.
Nautin kun voin viettää vappua kaikessa rauhassa. Ilman tivolia, hattaraa
ja siivous rumpaa. Avaan skumppa pullon, juustoakin löytyy kaapin kätköistä
( valitettavasti ei kaloritonta)ja mansikat jotka muistin kuin muistinkin ostaa.
Hyvää ja onnellista vappua vapaaherra ja minä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti