Näytteitä testaillaan....

Olen tässä tuumaillut näytteiden tärkeyttä. Tällä tarkoitan ilmaisnäytteitä.
Omassa työssäni mielelläni jaan niitä ja melkein aina
suosio on taattu, ehkä yksi kymmenestä kieltäytyy ottamasta.
Toiset kertovat syyn , toiset vaan haluavat tuttuja ja turvallisia
hyväksi havaitsemiaan tuotteita.

Näyte ilahduttaa ja vihastuttaa. Joskus voit löytää näytteen avulla
loppu elämän parhaan tuotteen. Siksi tutustuminen kannattaa
aina ja onhan se ilmaistakin.
Minua lähinnä harmitti kun postilaatikossa oli
kissanruokamaistiasnäyte , siis eihän mulla ole kissaakaan.
Mitä ihmettä mä tällä näytteellä teen? Enhän olisi kuuna päivänä
ottanut jos se olisi kaupassa annettu, niillehän tämä
kuuluu kenellä on kissa. No kyllähän tuolla pihalla niitä kissoja
viilettää ainakin viisi, mutta eipä tuosta jaettavaksi paljoakaan ole
ja ketään en haluaisi suosiakkaan. Ne kenelle ei riittäisi pissisivät
varmaan vielä enemmän kukkapenkkiini. Taidan pudottaa jonkun
kissaperheen postilaatikkoon maistiaisen.

KAIPA NÄITÄ MUIDENKIN KOTIIN TUPSAHTI.

Vessan kaappi on  sopivasti täynnä kaikenlaista, mitä nyt
tämän ikäinen nainen tarvitsee joka päiväisen kehon
restauroimiseen. Sopivin välein tyhjennän kaapin, pudistan
hyllyt ja tarkastan olisiko kenties jotain joka vaatisi pikaista
käyttämistä. Yleensä kaikki tulee käytettyä ja jopa loppuu
ennen aikojaan. Hankintojen yhteydessä innokkaat
myyjät sujauttavat kassiin näytteitä. "Kokeile sitä, sillä
tasoittuu kaikki juonteet ja on ihanan kevyt olo!"
Suunnilleen tähän tapaan saan kuulla sen mikä todellakaan
ei enää toimi näihin ikäryppyihin. Ne nyt on vaan hyväksyttävä
eikä ne niin kamalilta edes tunnu ( tämä taisi olla valhetta).
Kiitollisena otan vastaan ja virnistän kohteliaasti, eihän
sitä nyt voi mennä sanomaan että ihan kiva näitä
ryppyjä on katsella, voisin vaan kuvitella myyjän säälivän
katseen.
Näytteitä on kasapäin ja koska ne on saatu niitä pitää myös
käyttää ennenkuin alkavat kuivua.

Päätän seuraavana aamuna avata yhden ja niin myös teen. Teksti
on niin pientä etten saa siitä mitään selvää, vaalea on
eli varmaan päivävoidetta. Kasvoihin vaan. Normaali-ihoisena
huomaan kuitenkin vartin päästä että kiristää. Taitaa sittenkin
olla sitä ryppyjen poisto rasvaa. Kiristys on kuitenkin sen verran
kovaa että tilanne vaatii lisää rasvaa. Avaan uuden näytteen.
Teksti on isoa ja kehoitetaan käyttämään kasvoista varpaisiin.
Tukkaan hoitogeelinä(?) ja suurinpiirtein kaikkeen paitsi
paistamiseen. Siispä kasvoihin vaan. Tunne on ainakin
miellyttävämpi kuin äskeisen rasvan, eli kiristys loppui.
Luultavasti myös rypyt palasivat.
Hetken kuluttua kasvot ovat punaisia laikkuja täynnä, siis
veri kiertää. Tämän näköisenä en viitsi mennä edes lähikauppaan
joten värivoide näytteen voisin vielä kokeilla. Dior lukee
päällä ja olo on jo heti hohdokas. Hmm. levittyy hyvin ja
ainakin näiden edellämainittujen rasvojen päällä toimii
eikä värikään vaikuta hassumalta.

Mukavaa kun kaupassakin on jossain makkarapäädyssä
peili niin voi vilkaista vaikka ohi mennen onko kasvot
kunnossa ( siis en todellakaan harrasta tätä kuin joskus
töissä jos tuli kiire ruokatunnilta takaisin ja tuumii ei kai
vaan ruokaa suunpielissä ). Vilkaisun olisi voinut
tehdä jo kotona, ettei olisi niin paljoa harmittanut se
kuinka väri oli ehkä kaikkien rasvojen yhteis vaikutuksesta
muuttunut sellaiseksi kuin juuri olisin etelän kuumasta
auringosta tullut. Onneksi se oli näyte ja lähti pesemällä
kun kotiin pääsin.

Seuraavana aamuna päätän jatkaa kokeiluja, olihan vielä
muutama käyttämättä. Illalla olin jo kokeillut käsivoidetta
ja se tuntui aivan ihanalta. Näytteessä luki selvällä
suomenkielellä ja aika isostikin vielä kiinteyttävä tehohoito.
No olisi paras ollakin, nimittäin näihin kasvoihin jotain
tehokasta sen todella pitäisi ollakin jotta se  toimisi.
Voide levittyy hyvin ja tuntui heti hyvältä. Tuli sellainen olo
että todella hienoa kun saa näitä näytteitä en olisi koskaan
luultavasti tätä lähtenyt ostamaan ilman näytettä.
Nyt sitten vaan lisää hankkimaan.

Näytteillä tuntuu sittenkin olevan aika tärkeä tai mukava
rooli tässä valtavassa tavara paljoudessa. Pelkästään se
että turrumme käyttämään aina tuttua ja turvallista sellaista
hyväksi havaittua. On kenties hyvä todeta ettei se ollutkaan
se luultu paras.
Kaappi on taas tyhjä näytteistä ja minä valmis vastaan ottamaan
niitä lisää ja innokkaasti niitä kokeilemaan, kunhan ensin
aikani niitä säilön.

Niinhän se on tässä elämässäkin kaikkea pitää kokeilla ja välillä
ottaa hieman riskejäkin,  niin silloin  vasta voi tietää  mikä tekee
juuri minut onnelliseksi........

PIENI MAINOS, MUTTA VAIKUTTAA AIKA IHANALTA SARJALTA.