lomaa viettämään, oli Suloisuuden ensi kommentti:"Minä myös!"
Hänen oli myös koeteltava siipiään ilman vanhempiaan ja
niin myös tapahtui. Niinkuin olen aikaisemmin jo kertonutkin.
Vanhemmat kysyivät myös Päivänsäteeltä haluaisiko hän
veljien tapaan mennä ihan yksin mummalaan laatu aikaa
viettämään. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs:"En halua!"
Eikä siitä sitten sen enempää. Mitähän pieni mies mietti
mielessään tuumailin....Varmasti hänkin tuumaili, "niitä nyt
pitäisi viihdyttää ja halailla päivät pitkät. Ei varmaan saisi
olla yhtään rauhassa. Sitten niiden kanssa pitäisi luultavasti pelata
lukea , leikkiä piiloa tai jotain koko ajan, koska sitä se on
silloinkin kun käyvät täällä tai koko perhe ollaan siellä."
Asia tuli selväksi eikä siitä sen enempää.(Tosiasiassa surin
kuitenkin, vaikka esitinkin hyväksymistä) Koululainen vietti
oman lomansa mummalassa , eipä se uutta ollut Päivänsäteen
mielestä, sielläpä tuo on ollut ennenkin ja aina palannut.
Tuli aika Suloisuuden lähteä. Olihan se hieman outoa, nukkua
nyt ihan yksin huoneessa ja katsella veljen tyhjää sänkyä.
Onneksi Koululainen pelasti tilanteen ja tuli patjoineen ja
peittoineen paikkaamaan Suloisuuden aiheuttamaa tyhjyyttä.
Oikeastaan oli hauskaa nukkua siinä lattialla vieretysten ja
vähän kutitella isoveljeä.
Pieni tarkistus kysely kuitenkin muuti Päivänsäteen mieltä,
ehkä sittenkin pitäisi käydä katsomassa mikä niitä veljiä sinne
vetää yksinään. Olkoon yksi yö.....
Mumma ja pappa olivat perillä hyvissä ajoin ennen puolta päivää.
Päivänsäde juoksi riemuissaan vastaan....niin kuin aina. Muut
veljet kannoillaan. Päivänsäde esitteli pakattua reppua
ja lelujaan mitä hän ottaisi mukaansa. Kun äiti palasi kauppa
reissultaan oli koko perhe koossa ja Päivänsäde alkoi tehdä
lähtöä. Pitkät halaukset, heipat ja suukot eivät onneksi tehneet
pojan tunteille haikeutta, päinvastoin hän näytti vanhemmalta
kuin koskaan. "Olen nähkääs lähdössä ihan yksin yökylään!
Koettakaa pärjätä ilman minua!" Oli viesti minkä olisi voinut
lukea hänen huuliltaan jos hän vain osaisi puhua.....
Odottaminen ja jännityskin oli varmasti tehnyt poikaan
vaikutuksen. Päätimme käydä hampurilaisella, mikä oli
hänestä enemmän kuin hyvä idea. Juuri mikään ei kuitenkaan
maistunut pienelle, joka normaalisti syö enemmän kuin
veljensä. Samoin kävi iltaruoalle ja niinikään iltapalalle.
Iloisuus oli kuitenkin läsnä kaikissa leikeissä mitä hän joutui
meidän kanssamme tekemään. Iltatoimien jälkeen väsymys vei
voiton ja uni tuli hetkessä. "Ihan tuttuahan tämä olikin, ei olisi kannattanut
jännittää", tuntui kuin Päivänsäde olisi meille viestittänyt.
Herään ja yritän hämärässä katsoa mitä kello on. Kellon
viisarit ovat kauhukseni kaikki kellotaulun oikealla puolella.
Jos ne olisivat vasemmalla olisi kello jo yli kuusi, mutta EI
SIIS KELLO ON NOIN NELJÄ, VIISI! Päivänsäde puhisee
ja kääntyilee jatkaa tätä melkein tunnin. Yritän esittää nukkuvaa
kunnes tunnen kuinka pieni käsi pujottaa sormensa minun
käteeni. Yritän varovasti viittoa hänelle, että on vielä yö nukutaan.
Päivänsäde sulkee oitis silmänsä ja vetää peiton korvien korkeudelle.
Viiden minuutin päästä tunnen kuinka pienet sormet silittävät hiuksiani
ja poskeani. Hämärässä viiton taas hänelle että vieläkin on yö.
Tätä me jatkamme kunnes vähän yli kuusi hän nukahtaa ja herää
viimein yhdeksältä, niin hyvän tuulisena kuin vain voi
lapsi jota kutsutaan PÄIVÄNSÄTEEKSI!!!
Aamu jäikin sitten ihan liian lyhyeksi. Ainakin meidän mielestämme.
Perhe tuli hakemaan aikaisin, koska oli päivä jolloin oli yhtä sun
toista juhlaa jonne piti mennä. Poika/pojat pakattiin autoon ja vain
välähdys ja he olivat poissa......
Vaikka kuinka sitä elää hetkessä ja yrittää pitää juuri siitä hetkestä kaikin tavoin
kiinni ettei se häviä, niin siinä samassa se onkin jo poissa ja
kuuluu muistoihin.
Yksi tai oikeastaan kolme toivetta toteutui. Kaikki kolme lapseni lasta
sain luoseni tämän joulun aikaa, vaikka en juuri jouluna heitä
nähnytkään. Ihan jokaiselta laatu aikaa juuri sitä mitä olen jo niin
kauan toivonut. Niin ne unelmat ovat jälleen kerran kohdallani
toteutuneet.
Kiitollisena ja onnellisena on helppo jatkaa tätä alkanutta vuotta.....
 |
| EN NYT VIELÄKÄÄN NOITA LAPSIA KUVAA, MUTTA LÄHEISNÄKÖÄ PÄIVÄNSÄTEELLÄ JA TÄLLÄ KAVERILLA ON AINAKIN HYVMYSSÄ..... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti