torstai 31. joulukuuta 2015

Helmeri Harakka ja vähän muutakin...........

Joskus muinoin äidilläni oli tapana kutsua minua leikkisästi
harakaksi. Osasyynä tietenkin se että tapanani oli varmasti
"raakkua" ja olla aina äänessä, mutta äiti kylläkin tarkoitti sitä
kuinka rakastin kaikkea kultaa ja muutakin kiiltävää. Hän
kertoi minulle kuinka harakat kuljettivat pesäänsä kaiken
irtonaisen kiiltävän, olipa joku tuttu löytänyt lusikankin pesästä.
Samoin kuin harakat, myös minä keräsin ympärilleni tuota kiiltävää äitini mielestä.
Koruja itselleni ja muuta kiiltävää "kotipesääni".


Kieltämättä viime päivinä ovat tulleet äidin sanat monestikin mieleen, kun olemme
käyneet tuolla Helmeri Harakan metsässä. Koululainen liihotti pitkin metsää
minkä ehti, olihan siellä jos jonkin näköistä patsasta, pesää ja leirinuotio paikkaa.
Reitti on noin kilometrin verran, joten pienetkin jalat jaksavat sen kiertää.

Saimme kuin saimmekin Suloisuuden kotiimme ja ihan henkilökohtaiselle visiitille.
Koska Koululainen oli käynyt harakkametsässä niin olihan Suloisuudenkin
sinne päästävä. Suloisuutta tosin hieman jännitti mitähän siellä metsässä
näkisi, jossain vaiheessa hän jo epäröi olikohan ihan liian kylmä
mennä metsään.....

Aurinko kuitenkin paistoi taivaan täydeltä ja pieni kipakka nollakeli
oli aivan loistava retkelle.
Suloisuus juoksi innoissaan rastilta rastille ja metsään tehdyt mielenkiintoiset
paikat saivat hänet innostumaan entisestään.
Kärpän talo, majavan pesä, pöllön koti ym....

NÄHTIINHÄN SE HELMERIN PESÄKIN SIELLÄ....

Keskelle metsää tehty makkaranpaisto paikka herätti hieman kummastusta
pienessä ihmisessä. Vaikka selitimme miten siellä voi lämpimällä
ilmalla paistaa makkaraa ja kenties juoda mehua, niin pienen miehen
ilmeestä olisi voinut lukea....miksi metsässä kun pihallakin voi........
Myös me päätimme juoda mehumme kylmyyden takia sisätiloissa.
Tuorlanmajatalon kahvila on tunnelmallinen kahvila ja näin
jouluna siellä oli tavallisen puodin lisäksi myös joulupuoti joka
sai Suloisuuden silmät vieläkin suuremmiksi.



Hiiret maailmanpyörässä ym. katseltavaa löytyi ja kahvilan vanhanaikaisuuskin
herätti hänessä pientä hilpeyttä.

Pieni Suloisuus oli todella reipas poika vaikka lomalla luonamme hän olikin yksinään ensimmäistä kertaa. Hänen piti alun alkaen olla vain yksi yö, mutta hän ilmoitti heti olevansa ainakin kaksi.
Jossain kohtaa hän sanoi voivansa olla jopa kolme jos se vaan sopisi
äidille ja isälle. Päätimme näin ensi kertaa kuitenkin pysyä sovitussa kahdessa.
Rauhallinen ja nauravainen poika "täytti" talon kohta. Hän oli kuin tutkimusmatkalla
jossain uudessa paikassa. Kun kaikki veljekset ovat paikalla on tekemistä
toisella tapaa, silloin pitää huolehtia että saa varmasti parhaat lelut ennenkuin
joku toinen ne nappaa ja jos mennään ulos niin kaikki menevät ja
suurinpiirtein kaikkea tehdään yhdessä.

Suloisuus tarkasteli jokaista mumman kiiltävää kippoa ja keppoa, kynttilän
jalkaa ja enkeliä. Ne enkelit piti oikein laskea, niin paljon
niitä tuntui olevan. "Ei ihan sataa!" kaikui toimituksen jälkeen.
Eli hankkia voi vielä lisää huoletta.....

Illalla soitto kotiin toi hetkeksi pienen haikeuden ja totta kai syystä....
siellä muu perhe normaaleissa iltapuuhissa, sellaisissa tutuissa ja
turvallisissa.... Kohta kuitenkin ihanuus käpertyi mumman kainaloon
iltasatua kuuntelemaan, eikä aikaakaan kun makuuhuoneesta kuului
vain pientä tuhinaa....

Aamu oli varmasti haikeampi mummalle kuin pojalle. Töihin lähtö
todella "pakkopullaa". Onneksi edes toinen päivistä oli
mumman vapaapäivä.  Pitkien jäähyväisten jälkeen
tuhisija käpertyi pappan syliin jatkaen lastenohjelmien katselua.....

Vapaaherran kohtaloksi tuli jälleen kerran palauttaa omistajilleen
yksi ihanuus tällä kertaa Suloisuus.

Harakkametsät pyörivät vääjäämättä mielessä vielä pitkään.
Käymme paljon kävelemässä lähellä Helmeri Harakan metsää
ja jotenkin tuntuu jo nyt, että sen kautta pitäää tästä lähtien aina käydä.
Muistella niitä meidän pieniä harakoita. Suloisuus ihaili mumman
enkeleitä ja lupasin tietysti hänelle jonkun mistä hän pitäisi kovasti.
Ainoastaan lahjaksi saatuja enkeleitä en antaisi eli taitaa sittenkin olla vähän 
samanlaista piilevää harakkaa pojassa kuin mummassakin.....


TÄMÄ IHANUUS KUITENKIN JÄI VIELÄ MEILLE, SEN MYÖTÄ 
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2016!!!!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti