päivää. Pieni Koululainen sai talomme "sekaisin" läsnäolollaan.
Poissa oli hiljaiset aamu hetket jolloin puhumme Vapaaherran kanssa
yleensä vain viittomakieltä. Nyt kysymysten ja selitysten tulva
avautui yhtä aikaa kun hän avasi silmänsä.
Poissa oli lehdenluku hetki, mitä sitä lehteä ja uutisia lukee
kun hän tuntui tietävän kaikesta ja kaiken. Jos nyt jotain luetaan
niin hän kyllä valitsee....ja kirjan, sellaisen jonka jutut eivät
todellakaan ole mitään uutisia , silkkaa satua.....
Energiaa kului niin paljon kaikkeen pelaamiseen, leikkeihin
että syödäkkin piti melkein joka toinen tunti.....siis meidän.
Maistuihan se ruoka Koululaisellekin kun Mumma oli tehnyt
vain ja ainoastaan lempiruokaa.....TIETYSTI!
Yhden kokonaisen päivän sain nauttia Koululaisen loistavasta
seurasta, muut päivät oli uhrattava työlle vaikka aamulla
olikin todella vaikea lähteä. Pakko myöntää että tunsin sydämmessäni
pientä kateutta kun katselin heitä, Koululaista ja Vapaaherraa
sylikkäin katselemassa lasten ohjelmia kun minä pakkasin
reppuani päivän koitoksiin.Toisaalta olin niin onnellinen
heidän puolestaan kun syksyn kahdenkeskeinen loma
oli vihdoin totta. Olivathan he sen niin ansainneet.
Melkein kolme kokonaista päivää aikaa vain toisilleen.
Kuitenkin koitti se päivä jolloin meidän oli palautettava
Koululainen oikeaan osoitteeseen. Aamulla ennen töihin
lähtöä yritin vielä nuuskutella hänen tuoksuaan, jotta muistaisin
sen niin kauan että näen taas hänet. Kiitin häntä ihanista
hetkistä kanssamme ja toivoin että hän tulisi taas kun
on mahdollista. Ehkä talvilomalla, viimeistään kesälomalla.
Hän lupasi.
Töistä tullessani koti oli hiljainen, Vapaaherra oli vielä
matkalla. Kuulin silti korvissani Koululaisen riemun
kiljahdukset kun hän juoksi hippaa ympäri taloa. Näin
pelejä ja kortteja joilla hän oli juuri pelannut. Kirjan jota luettiin....
Haikea mies palasi kotiin, mutta onneksi hänellä oli iloisia
uutisia. Suloisuus oli tulossa joulun jälkeen luoksemme viettämään
laatu aikaa. Suloisuus ei ole koskaan ollut yökylässä ilman
vanhempiaan, joten luultavasti odotettavissa tunteikas reissu....
Vanhemmat olivat luvanneet että sen jälkeen olisi Päivänsäteen
vuoro tulla privaattilomalle. Hän oli kuitenkin vielä miettivällä
kannalla, joten saapi nähdä kuinka käy.....Hän ottaisi kuulemma
mielellään veljet ja vanhemmat myös mukaan lomalle.
Palaamme asiaan joulun jälkeen....
Koululaisen lähdettuä aloin laittaa loput joulut. Siis menin lähikauppaan
ja ostin kaiken mahdollisen valmiina. Kinkku, kotijuusto ja rosolli
siinä kutakuinkin mitä tein omilla pikku....isoilla kätösilläni.
Sekasopat, riisipuurot ja luumukiisselin vielä aatona väsään ja tietysti
TORTTUJA. Tänä vuonna kun meidän joulupöydässä istuu vain
minä, Vapaaherra ja Vanhapoika. Joka ikinen joulu Vapaaherra
sanoo ettei tarvitse niitä kaikkia itse tehdä ja yötä myöten värkätä,
niin nyt sitten vihdoin ja viimein yli neljänkymmenen yhdessä
vietetyn joulun jälkeen.....
Kaikesta huolimatta jääkaappi on täpösen täynnä , kinkku tuskin
mahtui vaikka on vuosikymmenien pienin.
Niin tai näin NYT SE JOULU TULEE!!!!!!
Tämäkin joulu tuo taas uusia muistoja, mitä ne ovat aika näyttää.
Katselen Koululaisen koristamaa kuusta ja toivon että voin
nähdä monta hänen koristamaansa kuusta. Veimme kynttilöitä
pois nukkuneiden omaistemme haudalle. Ikävä korostuu varsinkin
näin jouluna. Kiitän sydämmestäni että saan viettää tätä jouluani
juuri näin kun on tarkoitettukin. Onnellisena ja terveenä.....
Kyllähän se yksi tonttukin pitää kuvaan saada. Näiden kuvien ja kirjoitusten myötä
Rauhallista joulua , hyvää mieltä ja onnellisia hetkiä rakkaiden kanssa......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti