Harmitus....

Harmitus, onkohan se oikeastaan mikään sanakaan. Minulle se nyt kuitenkin
on sana,  ei ihan suomen kieltä mutta tarkoitus on varmasti ymmärrettävissä.
Koska muutenkin tekstieni sanat ym. lauseet ovat vähän niin
ja näin, niimpä päätän jatkaa samalla lailla. Lukeminen on lukijan
vastuulla....
Harmitus eli harmittaa on sana ja asia mitä kunnon positiivinen
bloggari ei vaivaudu edes pohtimaan saatikka siitä kirjoittamaan.
Koska minä en ole sen koommin bloggari vaan paremminkin
päiväkirjankirjoittaja, niin ajattelin siitäkin parilla sanalla avautua.

Päätin aloittaa kurssin, sellaisen verkkokurssin. Aihe on laaja
tai suppea(?) siis miten sen ottaa. Aihe koskee kehittymistä
ihmisenä, tunnetiloja, käyttäytymistä, ajattelua, itsensä tuntemaan
oppimista, kaikkeen tähän yhdistettynä myynti työskentely.

Uteliaisuus ajoi tähän, vaikka olin vahvasti sitä mieltä että
jalka jo melkein ovenraossa eläkkeeelle menijänä kaikken
tämän pitäisi olla jo itsestään selvää!!! Asenteella "aina voi
oppia" päätän kuitenkin vielä jatkaa viisi viikkoa , kolme
mielenkiintoista viikkoa onkin jo takana.

Vapaaherra nyrpisti nenäänsä ja ihmetteli miksi tietokone
huutaa täysillä yksikseen ja minä teen ruokaa  kaikessa rauhassa.
Selitin asian innolla kun olin kuunnellut äänitten loppuun.
Vastaukseksi sain :"Tuon kaiken olisin minäkin voinut
sulle kertoa ja oikeastaan olen YRITTÄNYTKIN , MUTTA
SÄ ET KUUNTELE!"
Harmitus iski todella lujaa kun en pystynyt muokkaamaan
sanoja oikein, jotta olisin voinut perustella ettei ollut nyt IHAN
SAMASTA ASIASTA KYSE, vai oliko sittenkin. Ainakin
KUUNTELEMISEN  osaaminen on TODELLA VAATIVAA.
Siitä joskus enemmän....

Tunnen kolotusta hartioissani , tuntuu että jalat ovat painavammat
kuin koskaan ennen, niitäkin väsyttää. Pussit silmien alla kertovat
huonosti nukutusta yöstä. Toihin on lähdettävä, vaikka ulkona paukkuu
kova pakkanen. Talossa on seuranani vapaaherran
lisäksi myös Harmitus.
Näen päivällä entisen työtoverin...hän istuu rullatuolissa. Värittömät
kasvot vääntyvät pieneen hymyyn kun hän huomaa minut. Yritän nopeasti
koota itseni ja niellä kyyneleeni jotka väkisin pyrkivät esiin. Tervehdimme
lämpimästi ja ennenkuin ehdin sanoa enempää hän jo kertoo tarinansa
kuin säästääkseen minua. Karua, katkeraa ja ennenkaikkea suurta HARMITUSTA.
Jatkan työtäni ja hän häviää ihmis vilinään. Lupaan jälleen kerran itselleni
etten valita pienistä ja tunnen kuinka pienet olemattomat vaivani ovat
kerralla pois pyyhityt...

Harmitus iski myös kun kuulin miten ystävällä on raskasta juuri nyt. Huoli
ikääntyvistä vanhemmista on suuri ja varmasti oma jaksaminenkin
huolettaa. Harmitus on varmasti läsnä koko ajan vaikkei ihan
mielessä olisikaan.....

Harmitus on  lievä muoto sille uutiselle minkä myös sain
sähköpostiini..."se on pahanlaatuinen"...."yritän käydä työssä
etten sekoa kokonaan"....Viestin lähettäjälle toivon miljoona enkeliä
suojaksi ja rinalla kulkijaksi.

Harmitusta on myös siinä perheessä, jonne Vapaaherra sai
pyynnön tulla arkkua kantamaan.....

Harmitus on vahvasti läsnä kun jotkut kummalliset hormoonit saavat
aikaan mitä merkillisempiä tuumailuja. Omassa surkeudessaan oleminen
on joskus niin tarpeellista ja terapeuttista. Kun sitten aikansa on
oikein säälinyt ja voivotellut asioita, niin se nousukiito mikä
tästä seuraa tuntuukin todella hyvältä. Kuinka tärkeää siis Harmitus
oikeastaan onkaan ? Sanoisinko ihan ok.kunhan se ei saavu liian usein.
Ilman Harmituksen ilmestymistä silloin tällöin"taivaalle" ei osaisi välttämättä
arvostaa niin paljon niitä aurinkoisia päiviä....
Tietysti osaisi....onhan tämä elämä kaikesta Harmituksesta huolimatta
niin upeaa ja sellaista onnellistakin vielä.....

EI OLLUT HARMITUS LÄHELLÄKÄÄN KUN TÄMÄN KUVAN OTIN. LÄMPÖÄ MELKEIN 30
JA LOMAPÄIVIÄ EDESSÄ. AIKA PÄTEVÄ OLI MYÖS KAVERI :)