ihan uskomatonta vauhtia tai oikeastaan ihan sitä samaa
vauhtiahan tuo menee kuin on mennyt ties monenko tuhannen vuoden ajan.
Liekö laitettava vanhuuden piikkiin tämäkin vaiko yleisen
hössötyksen piikkiin tai kenties molempien, ettei oikeastaan
edes huomannut sen vuoden vaihtumista.
No pitihän tämä Sauli presidenttimme puheen, kyllähän
sen kuuntelin ja hyvinkin tiedostin että vuotta 2016 tässä
nyt eletään. Tietysti myös perinteinen wieniläiskonsertti pitää
aina kuunnella kun siihen vain on mahdollisuus.
Oman uuden ja vanhan vuoden vaihteessa pienet ihmiset
kävivät täällä yksi toisensa jälkeen kääntymässä niin
luultavasti suurimmat tuumailuni vuoden vaihtumisesta
haihtuivat leikkien sekaan.
Olen vaan niin traama hakuinen yksilö että jotenkin vain vuoden
vaihtumisen kynnyksellä käyn valtavia tunne myrskyjä muistellessani
vanhaa vuotta ja miettiessäni tulevaa. Niinkuin siihen tulevaan
nyt jotenkin voisi vaikuttaa.....tai tottakai jotenkin aina voi.
Vanhaan sen sijaan ei voi olla kuin tyytyväinen. Harmitus kun ei
tässä vaiheessa enää johda mihinkään.
Vanhat rituaalit uudenvuoden aattona ovat ja pysyvät niin kauan
kun asun tässä kodissani jos se minusta riippuu. Nimittäin se
että vietän sen omassa kodissani.
Haluan nauttia viimeisen illan omassa ihanassa kodissani ja
ihailla mitä kaikkea olemme vapaaherran kanssa saaneet aikaan.
Katsella käsi kädessä ikkunasta kun kymmenet kenties sadat
ihanat ilotulitus raketit lentävät taivaalle. Toivoa, oma rakas
vierellä että saisimme viettää vielä monta ihanaa vuotta yhdessä......
EHEI, TÄMÄ EI VALITETTAVASTI OLE TOTTA!!!!
Se on totta että haluan EHDOTTOMASTI OLLA KOTONA!!!
(niin ja tietysti että olisi niitä yhteisiä ihania vuosia)
Olen kotona SIKSI, kun se vietävä paukkuminen alkaa niin voin tarkkailla
että ikkunat pysyvät ehjinä, se kun yleensä alkaa kello kuusi ja
jatkuu siihen asti kun ensimmäiset raketit lentävät noin
yhdentoista aikaa taivaalle. Siinä vaiheessa viimeistään aloitan
ravaamisen huoneesta toiseen ja pidän jos jonkinlaista moraalisaarnaa.
Vapaaherra yrittää rauhoitella kun pelkään että raketit lentävät
ikkunasta sisään tai vähintäänkin sytyttävät jonkun talon palamaan.
Pitää sitten murehtia vielä toistenkin taloista.
Uudenvuodenaattona olen myös suuri eläinten ystävä. En voi ymmärtää
miten ne pienet poloiset koirat ja kissat pärjäävät kun joka puolella
räiskyy. Niidenkin vuoksi mokoman tulituksen voisi jättää väliin.
(Tietysti kun tulevat pihallemme pissimään voisin yhden paukun
paukauttaa.)
Jossain välissä yritän vapaaherran kanssa vähän kilistää kuohuvaa
ja hotkaista kenties jotain herkkuja, mutta välittömästi juoksen
taas tarkistamaan mistä suunnasta seuraavaksi räiskästään.
No tähän pelkoon on kyllä perustelutkin. Lukemattomat kerrat
olen kerännyt raketin rääppeitä eli todistus aineistoa pihalta.
Niin että vaaratilanne tosiaan oli lähellä...
Onneksi tätä on vain yksi ilta vuodessa, lopun vuotta voinkin
sitten viettää ihan rauhassa kotona tai kylässä.....
Tuumailen jälleen kerran tulevaa vuotta. Hassua miten se tuntuu
jotenkin todella hyvältä ja ehkä vähän jännittävältä. Jännittäväähän
se onkin vuodesta toiseen koska käsikirjoitusta ei näytetä etukäteen.
Hyvältä....se onkin sitten toinen juttu.
Toisinaan on tuntunut pelottavaltakin, ahdistavaltakin ja toisinaan
ei oikeastaan miltään. Päivä päivien joukossa.Vuosi vuosien joukossa.
Jotkut asiat menevät niinkuin me haluamme niiden menevän.
Helpompi on myös uskoa hyvään kuin johonkin muuhun vaihtoehtoon.
Uuteen vuoteen otin mukaan kaikki muistot ja valitettavasti vähän
ylimääräisiä kilojakin. LUVANNUT en mitään koska kukaan ei sitä
minulta vaatinutkaan. TOIVOISIN että oppisin jotain uuttakin vielä
ja HALUAISIN että vuodesta tuli onnellinen ihan jokaiselle.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti