Toisenlainen "äiti".......

Siitä on aikaa kaksikymmentäkaksi vuotta ja seitsemänkuukautta, kun oma
äitini jätti minut ja kaikki meidät omaiset. Äiti muutti tähdeksi taivaan.
Enkeliksi rinnallemme. Näkymättömäksi ...muistoksi sydämmiimme.....
Vaikka olin jo oman perheeni äiti, olisin tarvinnut häntä todella
paljon. Välillä jopa tuntui siltä, että ohut napanuoranseitti oli
sittenkin kiinni. Äidin pois meno oli eletyn elämäni kovin
hetki. Mutta niinkuin kaikki asiat myös ikävä äitiin on muuttanut
muotoaan ja tänä päivänä olen kiitollinen että sain tuntea hänet
niinkin kauan. Äiti on elämässämme vaikka häntä ei näykkään.
Äiti joka huolehti meistä kaikista. Äiti joka halusi aina tehdä
kaiken itse ja me vain nautimme.....

Oman pienen perheeni myötä olen ollut äiti joka on hoitanut
yleensä kaikki asiat mitkä ovat niin sanottuja kotitöitä.
Vapaaherra ei ole niihin puuttunut vaikka joskus olisin halunnutkin.
Hän teki töitä ja sittten töitä ja välillä kävi kotona jotta olisi
voinut mennä taas töihin. Näillä töillä tarkoitan työtä joka
tehdään kodin ulkopuolella ja siitä maksetaan palkkaa.
Tällä systeemillä sitten vuodet kuluivat ja kaikki toimi.
(no taisin minä joskus vähän mutista....tai vähän enemmänkin)

Vapaaherra jää vapaalle ja kaikki muuttuu niin vähän ajattelin.
Alkoihan meillä uusi elämä. Minä menetin vapaapäiväni ja oman
aikani ja tilalle tuli MEIDÄN VAPAAT JA MEIDÄN YHTEISET AJAT.
Yritin siellä välissä tehdä tutuksi tulleita kotihommiani ja vapaaherra
kummastelee pitääkö sitä JOKA PÄIVÄ TISKATA ja pitääkö
JOKA VIIKKO SIIVOTA. Yritän opettaa hänelle että KYLLÄ
PITÄÄ jos tämä koti on lähestulkoon tässä kunnossa .
Tuumailin miten mies  ei ymmärrä että syötyämme ruoan meidän
pitää hakea kaupasta VASTAAVA MÄÄRÄ RUOKAA seuraavaa
ruokailua varten. Ainahan meillä on ruokaa ollut , jatkuvastiko sitä
pitää raahata lisää, oli ilme hänellä useinmiten kun näki minun
palaavan kotiin. Voi miten nuo rakkaat voivatkin olla joskus TOSI
RASITTAVIA.
Joskus kyllä toivoin kumpa olisin vielä siinä iässä että olisi
äiti näitä hommia hoitamassa.

Syksy on alkanut kummallisissa merkeissä. Tulen kotiin ja vastaani
rientää iloinen mies joka kertoo ennenkuin edes saan ulko-oven
kunnolla kiinni. "Mä olen pessyt tänään ikkunat!" "Ahaa...."
Vastaan hieman epäillen, häpeäkseni tuumailen välittömästi onkohan
tapahtunut jotain kummallista. Onkohan joku mennyt rikki tai vastaavaa.
Tarkistan varovasti ikkunat....ja TOTTA TOSIAAN ne on varmaan
puhtaammat kuin jos itse olisin ne pessyt. Harkitsen kuumemittarin
laittamista vapaaherralle.... Sen sijaan nitrot ovat melkein paikallaan
minulle, kun vapaaherra jatkaa. "Löysin kaupasta tosi edullista
ikkunanpesuainetta, oletko käyttänyt tätä koskaan. On tosi hyvää:"
Tuijotan häntä suu auki ja pelkään että tämä on vaan unta.....

Seuraavana päivänä palattuani kotiin tämä ihana "kodinhenki"
on taas ovella minua vastassa ja sama pulputus alkaa."Mä imuroin
ja pyyhin pölyt ym. ja sitten pesin pois nuo tahrat noista matoista!"
Luulen hetken olevani AIVAN VÄÄRÄSSÄ TALOSSA. Katselen
kuitenkin ympärilleni ja tutulta näyttää ja vielä TODELLA SIISTILTÄ!
Sama toistuu lähes päivittäin ja välillä kuulen tutun lauseen,
"Arvaa mitä mä tänään olen tehnyt?" Välillä arvaan pelonsekaisin tuntein
ja välillä taas toivon että olispa huomannut sen tai sen.
Yritän kiittää ja kehua häntä minkä ehdin, ettei tämä puuska
vaan loppuisi. On vahvasti sellainen tunne, että minulla
on JÄLLEEN ÄITI .

Vapaapäiväni kiertelemme metsässä ja poimimme marjoja niitä
sinisiä ja välillä punaisia tai vaan kävelemme ja nautimme
ihanista syyspäivistä. Muut päivät sitten yritän uurastaa töissä.
Sillä aikaa tämä "kodinhenki" hääräilee kotona kuin ÄITI konsanaan.
Viikko on vierähtänyt ja kun lauantaina saavun väsyneenä töistä
on "kodinhenki" vielä ruokailemassa. Hänellä on ollut kiireinen päivä.
Varovasti kyselen voitaisiinko kenties lenkille mennä ,sillä
haluaisin nyt happea ja jalkani kaipaisisivat liikuntaa.
"Kodinhenki" vastaa :" Istu vaan syömään niin minä tiskaan
sillä aikaa ja sitten voidaan mennä." Tuijotan miestä joka on
aina tarvinnut vähintään kymmenenminuuttia rauhoittuakseen
aterian jälkeen, miestä joka todella ALKAA TISKAAMAAN!
Hän on niin ÄITI , vähän naurahdankin.

On ihanaa kun joku joskus jakaa arjen askareet. Toisissa perheissä
se on yleinen käytäntö. Meillä se olisi ollut vähän hassuakin jos
minä olisin odottanut kotona, koska mies tulee jotta voisi niitä
kotitöitä tehdä. On ihanaa joskus vain olla ja nauttia siitä että
toinen on niin "ÄITI". Huolehtija ja välittäjä, sellaisiahan ne/me
äidit ovat. Elämäkin saattaa olla pikkuisen onnellisempaa kun
talossa hääräilee sellainen toisenlainen "äiti".....

                       Taidan sytyttää taas kynttilän sille OIKEALLE ÄIDLLENI....