Jäähyväisiä....

Aika häviää jonnekin jonne ei voi enää palata. Joka hetki jätämme jäähyväisiä
jollekin, halusimme sitten tai emme. Jäähyväisiä hyvin eletylle elämälle, jäähyväisiä
elämälle jonka olisi voinut elää toisinkin. Jäähyväisiä rinnalla kulkijalle tai juuri tapaamallemme ihmiselle. Se miksi tuo sana pyörii mielessäni yötä päivää eikä jostain syystä
anna rauhaa, ei välttämättä ole ihan selvää juuri nyt........kenties huomenna.

Rakas kummityttäreni tekee muuttoa. Muuttoa yhteen elämänsä miehen kanssa.
Tunnen valtavaa hellyyttä heitä kohtaan. Ihania nuoria kumpikin, elämä
edessä ja käsikirjoitus vasta alussa. Kummitytär kertoo Facebookissa
miten haikealta tuntuu jättää vanha asunto, joka on ollut hänelle tosi rakas.
Samalla hän on onnensa kukkulalla uuden asunnon ja uuden
elämänsä tiimoilla. Voi miten suloista  ja iloista voi jäähyväisten jättö olla.

Puolivihreää Elämää blogin Sanna ilmoittaa, että hänen kirjoituksensa
ovat toistaiseksi kirjoitettu . Tunnen suurta ikävää . Luen uudelleen ja
uudelleen kauniisti kirjoitetun jäähyväiskirjeen, enkä siltikään oikein
usko asiaa todeksi. Kyynel vierii poskelleni aivan väkisin on kuin olisin menettämässä
rakkaan ihmisen, rinnalla kulkijan, ymmärtäjän.Vaikka olemme Sannan kanssa
tästä keskustelleetkin ja olen kertonut itsekkin pohtineeni samaa, niin siitä huolimatta
olen harmissani Sannan päätöksestä. Niin paljon iloa, ihania elämyksiä , upeita
sanoja ja oivalluksia Sanna blogissaan viestitti lukijoilleen. Palaan jäähyväisiin aina
uudelleen ja uudelleen.....Samalla olen kuitenkin iloinen hänen puolestaan.
Kirjoitetut hetket hän täytää nyt jollain ihan uusilla asioilla ...... Samalla
hän lupaa palata vielä kun aika on sopiva......jospa sittenkin iloiset jäähyväiset....

Aurinko paistaa lämpimästi vaikka syksy on jo kuukauden hallinnut
maatamme . Povasin kaunista syksyä ja omasta mielestäni se onkin
ollut juuri sellainen. Olemme lenkillä vapaaherran kanssa . Tavaksi
on tullut kävellä metsälenkkejä vapaapäivänäni ja samalla tehdä
vähän pitempikin reissu. Pysähtelemme vähän väliä ja suorastaan
kauhistelemme miten paljon mustikoita on vielä jäljellä, vaikka olemme
kaikkemme tehneet että ne loppuisivat. En haluaisi lopettaa niiden
noukkimista ollenkaan vaikka kaikki ovat sitä mieltä että keskity jo
hyvä nainen noiden puolukoiden poimimiseen. Kenties se ei sittenkään
ole niin vaikeaa vaihtaa tuoreet marjat itse poimittuihin pakaste marjoihin.
Siispä iloiset jäähyväiset mustikoille......joku päivä...

Olimme viime lauantaina Jarkko Aholan upeassa konsertissa. Hän lauloi kovaa ja korkealta
toinen toistaan parempia lauluja. Kukaan kuulija ei olisi halunnut hänen
lopettavan ollenkaan. Yleisö oli haltioissaan koko konsertin ajan, välillä tunnelma
oli katossa ja välillä tuntui ettei kattokaan riitä. Kun hän kaikesta huolimatta kuitenkin lopetti , oli iloisten jäähyväisten aika. Upea laulaja ja tämän illan jälkeen mielestämme
vielä parempi laulaja.

Haikea jäähyväis sana alkaa menettää merkitystään. Se miksi se on pyörinyt mielessäni
ei ehkä ihan vielä avaudu itselleni tuumailusta huolimatta. Sen verran parempi
on kuitenkin mieli , kun pohtii mitä kaikkea hyvää ja uutta se tuokaan elämään.
Heitän jäähyväiset mennelle ja kohti onnellista huomista olen jo matkalla.
Tuskin maltan odottaa mitä sillä on minulle tarjota........

                                                            UPEAA SYKSYÄ.......