tämän hetkinen maailman tilanne vaiko vain jokin yksilö tasolla
tapahtuva vanhan loppu ja uuden alku. Sellaisia tulee väistämättä
aina välillä. Olen tuumailut tämän viikon mikähän se voisi olla.
Jospa se sittenkin olisi tämä kesän loppu, joka kuin vaivihkaa
tapahtui. Kukaan ei muistuttanut että pitää aloittaa riemuitseminen
syksyn hämäristä illoista kynttilän valossa ja kuulaista aurinkoisista
päivistä. Minä onneton elin vain elämääni mustikkametsässä.
Siellä metsässä kuvittellen että loput marjat ovat vain ja ainoastaan
minun ja vapaaherran tarkoitus kerätä. Päämme pensaissa ja
täysin omissa maailmoissa uppoutuneena kumpikin, vain metsän
hiljaisuus seuranamme. Siitä on viimeiset viikot tehty. Pakastin
kiitää, sinne ei sitten muuta mahdukkaan. Viime reissulla noukimmekin
marjat hyväntekeväisyyteen ja ihan vähän itselle....
Meni upea venetsialainen ilta ohi kuin huomaamatta. No, valaisen
pihani tulevina iltoina niillä monilla kynttilöillä. Niin ja kokkoa
en olisi muutenkaan polttanut. Onneksi monet ihanat ystäväni
olivat kuvanneet upeita kuvia kokoista ym. sosiaalisessa mediassa,
niin pääsin osalliseksi minäkin.
Luulin ymmärtäväni haikeuden, se taisi sittenkin olla hyvästit
kesälle, tälle vähän erillaiselle kesälle. Siis siinä mielessä että
yhteistä aikaa oli minulla ja vapaaherralla kerrankin kunnolla.
Ei, ehei, en sano että liikaa vaikka joku niin saattaisikin ajatella.
Sanon että IHAN SOPIVASTI.
Kesä on mennyt, on aika kääntää lehteä.....niin ja kohta myös
aika haravoida.....
Ne löytyi sittenkin, kauan etsimäni keltavuokot. Silloin odotimme jo kovasti lehtiä puihin.....
Niin monet unelmista ovat täyttyneet.....kun on vain jaksanut odottaa....
Ystävien kanssa ehdittiin kaffetella, vaikka kuvasta voi päätellä ihan jotain muuta.....
Kyllähän meillä joku kyläilikin......ainakin tämä naapuri.....
Kirpputoreja ja huutokauppoja kierreltiin niin paljon että kiintiö on VÄHÄKSI aikaa täynnä.
Se mitä tuo VÄHÄKSI tarkoittaa onkin sitten aivan toinen juttu.
Olen valmis. Olen todellakin valmis heittämään heipat kesälle. Kiitos että tulit
vaikka moni oli sitä mieltä ettei sinua juuri näkynyt. Kun sitten viimein tulit,
olitkin jo lähdössä kauas pois. Kiitos kun kuitenkin viivähdit. Palaathan taas
ensi vuonna yhtä upeana. Jos mahdollista vielä pikkaisen parempana, jos voin näin toivoa.
Tervetuloa syksy. Tule lempeästi , tule varovasti. Salli meidän tutustua sinuun pikku hiljaa.
Opeta niitäkin jotka eivät sinusta niin pidä, tutustumaan sinun hyviin puoliisi.
Itse kun olen ollut sinun ystäväsi aina, vaikka muut ovat sitä hieman ihmetelleetkin.
Näytä että että olet upea syksy. Jospa tämä olisi kaikille sellainen onnellinen syksy.
Kiitos!
Matkaamme kohti uusia tuulia, haikeudet taakse jääköön.......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti