istuin ystävieni kanssa. Eräs tyttö kertoi kuinka hänen ystävänsä
oli ollut ennustajan luona. Jutusteluistamme selvisi että melkein jokainen
tiesi jonkun tai oli itsekkin ollut. Minusta se kuulosti liian
pelottavalta, en halunnut tietää mitä elämä tuo eteeni, haluan
elää sen.
Seuraavan kerran kun tapasimme taas eräs meistä oli käynyt ja
innoissamme kuuntelimme mitä nainen oli hänelle ennustanut.
Kolme muuta ystävääni olivat tarinasta niin innoissaan, että
hekin halusivat tavata naisen. Tämä oli kuulemma sellainen
nainen joka varmasti TIETÄÄ! Tytöt alkoivat puhua minua
mukaan ja vastustelin ehdottomasti. Uteliaisuus alkoi kuitenkin
hiipiä illan mittaan ja puolustelin myöntymistä itselleni, en olisi
yksin. Menoa puolsi myös puolitoista vuotta kestäneen suhteen
loppuminen. Jospa hän näkisi uuden ihmisen rinnallani vai
kenties yksinäisen loppu elämän. Jälkimmäisen ajatuksen
halusin unohtaa.
Lupasin tytöille jotta voisin tulla jos he sopisivat ajan tuolle
mystiselle romaani naiselle. He lupasivat hoitaa asian, minun
tarvitsi vain tulla mukaan......
Kuljimme hieman pelokkaina puutaloyhtiön pihamaalla ja etsimme
oikeaa nimeä. LÖYTYI! Siisti ei romaanimies tuli avaamaan oven
ja kyseli asiaamme, sitten hän pyysi meidät sisälle ja kutsui
vaimonsa paikalle.
Koti oli äärettömän siisti ja todella kauniisti sisustettu, mikä
helpotti kovasti yhä lisääntyvää jännitystä.
Istuimme pyöreän pöydän ympärille ja nainen
kyseli kenestä aloitetaan. Halusin ehdottomasti olla ensimmäinen,
koska minun sydämmeni löi niin lujaa etten kohta kuulisi
varmaankaan mitään. Nainen alkoi kertoa eletystä elämästäni
ja olin kuin suolapatsas, koska meitä oli varoitettu näyttämästä
tunteita jos hän osui oikeaan. Toden totta hän tiesi.
Nainen alkoi kertomaan minulle miten mies joka on lähtenyt elämästäni
palaa kohta takaisin ja ennenkuin kesä on kunnolla alkanut ( silloin
oli tammi,helmikuu en tarkkan muista) olemme kihloissa ja
tuskin menee vuotta siitä kun hääkellot soi.
Hän kertoi paljon asioita tulevasta yhteisestä elämästämme.
Olin todella pettynyt, koska tiesin siinä istuessani että niin ei tule
käymään koskaan. Kuuntelin häntä, mutta jutut eivät kiinnostaneet
niin utopiselta ne kuulostivat.
Kun lähdimme pois tytöt olivat innoissan ja jostain vähän murheissaan.
Päätin etten koskaan enää mene moiseen....
Kun parin kuukauden kuluttua poikaystäväni soitti ja halusi tavata
en ollut uskoa korviani. Kuukauden kuluttua siitä illasta eli kesäkuussa
olimme kihloissa, seuraavana kesänä meidät vihittin. En koskaan
ole yrittänyt elää tai tietoisesti valinnut niitä polkuja, joita ennustaja minulle
"tarjoili".
Jälkeen päin voin vain ajatella, että kuka tiesi polkuni....
Siitä on noin vuosi aikaa kun eräs ystäväni jota kutsun Enkeli-ystäväksi
kertoi minulle kuinka hän oli ollut erään tulkitsijan puheilla. Tätä
ihmistä voisi kutsua myös eräänlaiseksi ennustajaksi.
Kerroin hänelle miten olen joskus ennenkin ollut, olin silloin nuori
nyt ehkä sen ikäinen haluaisinko enää tietää miten näitä päiviä vietän
aion vain elää täysillä tai nauttia rennosti.
Totta kai asia jäi kuitenkin mieleeni ja siitä päättelin että se pitää
pyytää, jotta voin taas kerran huomata jossain kohtaa kuinka
joku meitä johdattaa.....
Odotin tulkintaani innolla pari päivää ja epäilin että päiväni olivat
vähissä kun en saanut mitään vastausta kyseiseltä naiselta.
Kun "tarinani" sitten aikoinaan tuli, suhtauduin taas siihenkin
varovasti ja itseäni säästäen. Oli niin paljon hyvää ja liikuttavaa
etten voinut kieltää mitä hän puhui minusta, eletystä elämästä
ja siitä mitä kenties on joskus tuleva.
Ainoa asia mikä minua voisinko sanoa vähän nauratti oli
laivamatka jonka tekisin minulle hyvin rakkaan ystävän ja läheisen
ihmisen kanssa. Hän ei ole elämässäni jatkuvassa arjessa, mutta
hänellä on tärkeä rooli elämässäni ja tapaamme aina aika ajoin....
Käynhän minä laivalla, kerran kymmenessä vuodessa ja silloin
on aivan varmasti mies mukana, naureskelin. En ole koskaan
innostunut siitä, jostain syystä. Olen niin malttamaton, kun olen
saanut ostot ostettua ja aamupalat sun muut lounaat syötyä niin
haluan sen jälkeen KOTIIN! Kun se ei tietenkään ole mahdollista
merellä, en lähde matkaan ollenkaan. Jos nyt jostain kumman syystä
matkalle lähtisinkin mies olisi vuorenvarmasti mukana. Kenties
joku muu pariskunta, mutta ystävistäni ei kukaan lähtisi. EI!
Mutta eiväthän kaikki voikkaan toteutua, jos valitsen sen toisen tien...
Kun ystäväni laittoi minulle tekstiviestin että haluaisinko lähteä
hänen kanssaan laivamatkalle, olin varma että viesti oli tullut
väärään numeroon. Hän ei voi pyytää minua, siinähän menee
koko päivä. Jaksaako nuori ystäväni kanssani tuumailin, ehkä
hänen olisi pitänyt valita nuorempaa seuraa rentoutumiseen.
Minusta hän saa kenties huollettavan.
Kun viesti sitten aikanaan varmistui että pyyntö oli tarkoitettu minulle
olin niin liikuttunut, että olisin lähtenyt matkaan siltä istumalta. MUTTA!
Harmittelin miehelle etten voisi lähteä ystäni kanssa, kun pitäisi mennä
viikolla ja näitä menoja vaikka kuinka ja sitten se viittomakurssikin
vielä, en haluaisi olla sieltäkään pois.
Kun opettajamme työväenopistossa sitten kovasti pahoitellen ilmoitti ettei
hän voi pitää kurssia seuraavana keskiviikkona, olin varma
että laivamatka pitäisi tehdä juuri silloin. Niin, niin se vaan oli tarkoitettu......
Pääsimme matkaan aamulla kun yön pilvet pikku hiljaa siirtyivät
syrjemmälle. Tuntui vahvasti siltä että korkeammat voimat olivat
tämän matkan päättäneet järjestää keinolla millä hyvänsä.
Ne ovat myös opettaneet vaikka joskus taistelemme vastaan tietä
joka on meille valmiiksi järjestetty, mutkien jälkeen palaamme
kuitenkin sille oikealle tielle, sille onnelliselle tielle......
Malja matkalle ja ihanalle ystävälleni....
Kiitos päivästä t. Mumma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti