Viimeinen tonttu.....

TONTUT JA KUUSENOKSAT SAIVAT VÄISTYÄ KUN VAPAAHERRA TOI RISUJA SISÄLLE!

Aurinko paistaa kirkkaana täydeltä taivaalta. Ilma näyttää houkuttelevalta,
voisin lähteä lenkille. VOISIN vaan en lähde. Vilkaisu pakkasmittariin saa
minut välittömästi muuttamaan mieleni. KAHDEKSANTOISTA! Miten
kummassa selviän jos näitä päiviä on enemmän. No luultavasti samoin
kuin muinakin vuosina. Vapaaherra yrittää vakuutella että lenkki
piristäisi, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että  tänään pysyn sisällä
ja paketoin jouluni muistoihini ja varastoon. Hänelle suosittelen kyllä
lenkkiä. Siellä on varmasti upea kävellä tuntien kuinka pakkasen
ääni kuuluu joka askeleella. Onhan sekin tietysti mukavaa kun vesi
valuu silmistä viiman takia, puhumattakaan nenästä. Nenästä mistä
saman viiman avittamana räkä valuu ja jäätyy juuri ennen kuin se
ehtii ylähuulen luo, kasvattaen siihen komeat huurreviikset.
Hengittäessä sisään ja ulos hampaat kylmettyvät niin että niitä
vihloo vielä kaksituntia sisään tulon jälkeen. EI EN LÄHDE LENKILLE
oli minun viimeinen sanani, ei lähtenyt hänkään.....

Olin päättänyt että joulu lähtee meiltä tänään, koska joka vuosi loppiaisena
sen pakkaamme pois. Ei se mikään traditio ole, se vaan sattuu
olemaan vapaa päivä ja siihen menee koko päivä tai melkein.
Ainoastaan kyntteliköt ikkunalla saavat olla Nuutinpäivään.
Jos kuukauden joka päivä jotain joulutavaroita ripustelee ympäri
kotia niin ihmekkös jos siivoamiseen sitä aikaa saa kulumaan.
Vielä mietin josko kuusi voisi olla viikonloppuun tai oikeastaan
vielä viikon. Viikon päästä me  entiset luokkakaverit taas kokoonnumme
ja nyt vuorostaan meillä. Yleensä juomme joulukahvit jonkun
luona, mutta tänä vuonna aikataulumme eivät sopineet mitenkään
yhteen. Harmittelin sitä koska jouluihmisenä olisin
ehdottomasti halunnut heidät silloin meille.
Mies on sitä mieltä että kyllä voimme siirtää tämän viikolla
eteenpäin ja saan heille joulukahvini keittää. Melkein jo suostun
ajatukseen, mutta ehkä on parempi että säästän ystäväni
hämmennykseltä.
Kuusi on tänä vuonna kauniimpi kuin koskaan(sanon näin joka vuosi)
ja tällä kertaa se on ihan totta. Piikkejä tippuu tuskin laisinkaan.
Olen antanut sille säännollisesti vettä ja sitä se on juonutkin litra
kaupalla, joten tuore puukin vielä. Irrottelemme koristeita ja
muistelemme millä antaumuksella niitä sinne aattona laitettiin.
Vähän haikeinakin muistelemme miten pienet pojat kuin oravat
niitä sinne ripustivat kilvan. Koristeita joita kuusessa ei ole vuosiin
ollut. Nekin näyttivät saaneen pienten koristajien sormissa ihan
uuden elämän, enkä puhu puuttuvista palasista.

Yritän mennä huone kerrallaan jotta varmasti kaikki tavarat tulevat
mukaan laatikkoon, joka laitetaan varastoon sinne kaikkein
ylimmälle hyllylle odottamaan ensi vuotta.
Miten tunnenkin taas luopumisen tuskaa. Kuulen lasten iloiset
kiljahdukset kun pukki saapuu. Kuulen ystävän kanssa käydyn
keskustelun kuinka ihanan kodikasta tämä punainen joulu onkaan.
Kuinka erillaiselta koti tuntuu kun kaikki on poissa. Kuulen
nuoren ystäväni kanssa käydyn keskustelun kun hän yllätti
käynnillään. Kuulen hyvän mielen, joulurauhan....

Palaan todellisuuteen ja kiskon huonekaluja niiden "oikeille"
paikoilleen. Joulukuusi kun on tapana laittaa nurkkaan jotta
se ei varisisi kun ohi kuljetaan. Ei siksi että poikia oraviksi
sanoin, eivät ne puuhun kiipeä!
Verhot, tuolinpäälliset, tontut ym. tässä kohtaa aina ajattelen,
että pitääkö ne nyt kaikki aina esillä olla. "Pitäää!", huutaa
joulun laittaja minäni.
Kun viimeinenkin tonttu on laitettu laatikkoon ja lipastoon.
Siis lipastoon pääsevät ne joita aletaan laittaa marraskuussa ja
laatikkoon taas ne jotka pääsevät esille samaan aikaan
kuin joulukuusi. Olen minä vaan aika hölmö vai mitä :))
Oven ulkopuolella köröttää vielä pari tonttua ja ne otan vasta
huomenna pois, koska tänään en ovea avaa!!!! Huomenna
on pakkanen laskenut. Mies sen sijaan saa pomppia koko ajan
ovesta sisään ja ulos vieden milloin mitäkin.

Asettelen pöytäliinat paikoilleen, perkaan joulukukkia pois
ja osasta siivoan tippuneet lehdet. Vähän vielä siirtelen
niiden paikkoja. Vain yksi tonttu saa olla paikoillaan siihen
en koske. Se on poikien ja vanhempien tuoma kukka-asetelma
josta tonttu kurkistaa. Se saa istua siinä niin kauan kun viimeinenkin
lehti siinä on, olkoon vaikka juhannus.
Siinä me sitten istumme molemmat ja katselemme
toisiamme ja muistelemme tätä mennyttä onnellista joulunaikaa...

                                                Viimeinen ihana tonttu!