Rikotaan rutiineja.....

On päiviä jolloin tarvitsemme enkelin suojelua vähän enemmän kuin normaalisti :)

Keitän puuroa mikrossa! Niin tiedän kyllä että paljon parempaa tulee
kun keittää sen kattilassa. Mikropuuro ei myöskään ole niin terveellistä
kuin kattilassa keitetty. Mikroruokahan tuhoaa ne hyvät ominaisuudet
vitamiinit ym. TIEDETÄÄN ! Mutta kaikesta huolimatta sen nyt sinne
laitan ja hyvää tulee ja nopeasti. Sillä välin sitten voileipä
ja teevesi valmiiksi. Vilkaisu mikroon ja......VOI!!!!
Minulla on tavoite tai miksi sitä pitäisi sanoa. Joka päivä pitää rikkoa
rajoja eli totuttuja tapoja. Tee jotain toisin älä kangistu kaavoihin.
Se on ihan hyvä tapa kannattaa uskoa.
No tänään se näköjään sitten tuli tehtyä heti aamulla! Eli palataan
sinne mikropuuroon. Olin ilmeisesti laittanut ajatuksissani puuron
välittömästi kuumenemaan kun se pitää laittaa asentoon 600 wattia
sen 1000 wattia sijaan . No ei siinä mitään puuro kiehunut pyörivälle
lautaselle ja hienosti lentänyt seiniin ja kattoon. Wau, enpä olisi
osannutkaan sitä heittää noin hienosti. MURR......Ihan kivahan
sitä on päivä näin aloittaa siis hieman toisin.....

Raekuuro kesäkuussa! Niin loistavaa totta tosiaan. Vaikka en hortonomi
olekaan niin sen verran kyllä harmitti nyt minuakin moinen takatalvi.
Kiertelen ympäri pihaa ja melkein itkua väännän kun huomaan että
kaikki kuunliljan lehdet ovat aivan riekaleina. Onneksi pieni
ryytimaani on säilynyt suuremmitta kolhuitta.
HUPS!
Makaan maassa rähmälleni silmieni edessä on vain soraa. Käsiin sattuu
ja polveenkin. No se tuntuu pieneltä verrattuna siihen tunteeseen onko
joku nähnyt. Vilkaisen nopeasti ympärilleni en huomaa ketään ja pohdin
miten päin itseni pyöräytän pystyyn.
Samassa kuulen jostain korkealta äänen "Oletko kaatunut?"
Mietin mielessäni NO VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ IHAN MUUTEN VAAN
TÄSSÄ MAKAAN JA KATSON MILTÄ SE MAAILMA TÄÄLTÄ
NÄYTTÄÄ!!! Saan kuitenkin koottua itseni ja vastaan hiukan mutisten:
" Taisin muksahtaa, ei tässä mitään:" "Onko varma, ethän loukannut?"
Ohi Matkaaja kyselee. Itselle tulee mieleen se teevee mainos .Mies juoksee
ja ohi kulkija kysyy."Ootko lenkillä?"
"E-en loukannut kaikki kunnossa, kiitos kysymästä" vastaan kohteliaasti.
Ymmärrän  hänen huolen . Maassa makaa mummeli liikkumatta eikä
edes yritä nousta vaan puhelee maasta käsin. Kokoan itseni ja yritän nousta
ketterästi kuitenkaan onnistumatta siinä.
Saan hänet uskomaan  että olen kunnossa ja sanon melkein kiukkuisesti, että" asun
tässä" ja mutisen Ohi matkaajan tuskin kuulemaa "Ihan rutiinilla täällä kaatuilen!"
Ohi Matkaaja poistuu ja vilkuilee vielä perääni kun kävelen puhisten sisälle......

Illalla päätän ajaa ruohon. Isännällä on tänään kiire päivä töissä ja jos jotakin
menoa. Hän sen ruohon nykyään ajaa mutta nyt ajattelin vähän auttaa.
On varmasti kivaa tulla kotiin kun tekemätön työ on tehty.
Raahaan ruohonleikkuria ulos varastosta ja mutisen miten ihmeessä se
mies tämän tekee. Varaston rappusista lähtee melkein palanen kun se
jää jumiin siihen. Ulkona. Menovettä on eikun käyntiin.
Ruohonleikkuri käynnistyy aina tai siis käynnistyi ennen aina. Puna alkaa kohota jo
korvien korkeudelle kun vedän ja starttaan ja vedän ja strarttaan...
Siis ainakin kymmenennen kerran. Kauhu valtaa mieleni siis sain
tämän rikki. Vai pitäisikö sanoa TÄMÄNKIN, mietin kun kuulen
jo korvissani mieheni kommentin. Manaan miksi ihmeessä edes
kuvittelin että tänään joku onnistuisi. Puuro tulee vääjäämättä mieleeni....

Mies tulee kotiin ja saan totta tosiaan moitteet miksi menin koneeseen
koskemaan.Eikä hän tunnu edes uskovan selitystäni auttaa häntä.
Se kone kuulemma käynnistyy vain hänen nikseillään. JASSOO tuumaan....

Joskus on päiviä jotka ei aina mene ihan putkeen niinkuin sanotaan.
Rikotaan rutiineja eli tehdään vähän toisin ei se haittaa jos vähän
kompuroi silloin tällöin....
Sillälailla se onnellinen elämä sieltä tulee.....  :)

Raekuuron rikkomia kuunliljan lehtiä....