Vaahtokarkkeja ja kermavaahtoa.....

Rouva Sporttinen kaataa kuohuvaa laseihimme. Olemme jälleen kerran
kokoontuneet viettämään yhdessä iltapäivää. Kilistämme laseja Rouva
Sporttinen kiittää,että olemme saapuneet ja me puolestamme että
saamme olla täällä. Toivotamme toisillemme hyvää kesää
vointeja ja kaikkea ihanaa...
Kuohuva maistuu loistavalta. Rouva kertoo sen olevan alkoholitonta.
Olemmehan kaikki autolla liikkeellä. Loistavaa ja mikä maku.
Tarkistan merkin ja lupaan heti hankkia varastooni kun lähin
kauppa osuu kohdalle.

Istumme ystävykset jälleen kerran saman pöydän ääreen.
Rouva Sporttinen niinkuin kerroin on emäntämme. Hän on nimensä
mukaan todella sporttinen ja loistava kokki. Kun olemme hänen
luokse menossa perun kaikki laihdutuskuurini. Sokeri lakoista
puhumattakaan. Ei se etteivätkö myös toiset olisi loistavia
kokkeja, mutta Rouva Sporttinen on ammattilainen näissä
ruoka-asioissa. Siksi kai juuri hänen luonaan saamme aina
jotain taivaallista...

Rouva Seurakuntasisar selittää tapansa mukaan taas niin paljon
että tuskin perässä pysymme. Tosin jo samaa asiaa muutamaan
kertaan. Mutta väliäkö sillä meillä on aikaa, sitä varten me olemme
täällä. Olemme ystäviä ja ystävät kuuntelevat toisiaan. Seurakuntasisar
on myös innokas puutarhuri niinkuin Sporttinenkin. Hän lumoutuneena
tarkastelee  Sporttisen valtavaa puutarhaa ja luettelee kukkien nimiä kuin
liukuhihnalta. En ymmärrä miten jotkut voivat niitä muistaa.
Tuskin itse muistan  ruusun ja pari perennaa taidan tunnistaa.
Seurakuntasisar napsii kuvia yhtä innokkaasti kuin minäkin
nämä kukat on ikuistettava.

Rouva  Lempeä Mummi istuu rauhallisena tuolissaan. Hän odottaa
rauhallisena josko saisi puheen vuoron mutta Rouva Seurakuntasisar
on nopeampi. Huomaamme tilanteen ja päätämme antaa Lempeälle
Mummille puheenvuoron. Lempeä Mummi on meistä ainoa joka
on jo virallisesti eläkkeellä. Hänellä on siis aikaa hoitaa lapsenlapsiaan.
Sitä hän kirjaimellisesti tekeekin ja suurella sydämmellään. Sen me tiedämme
kaikki. Onhan meillä kaikilla yhteensä kaksitoista lastenlasta.
No kaikki me varmaan hössötämme näistä pikkuisista sehän on
sanomattakin selvää. Parasta mitä olemme saaneet aikaan.

Syömme, juomme kahvit ja jälkiruoat. Kerromme viimeiset kuulumiset.
Tuemme toisiamme jos tarvetta on. Nauramme makeasti ja sitä
tarvetta on.

Tässä me olemme neljä ihanaa naista! Ystävyksiä yli neljänkymmenen
vuoden takaa.  Vuodet on vierineet ja vuosia oli välissäkin monta
kun emme nähneet. Piti elää elämää, perustaa perhettä , tehdä uraa ja lapsia.
Jonkun piti myös erota ja koota elämän palaset yhteen, piti jaksaa.
Piti iloita , piti surra....
Nyt näemme muutaman kerran vuodessa ja olemme päättäneet nähdä
niinkauan kuin elämme.
Kaivamme kalenterit esiin ja sovimme seuraavan tapaamisen.
Toteamme kuinka mukavaa oli taas nähdä  ja kuinka onnellista
elämä kuitenkin on.  Vähän niinkuin tänäänkin vaahtokarkkeja ja kermavaahtoa.....

Kukkia oli valtavasti, tässä yksi niistä . Ole hyvä :)