Energiapatukoita .....

Viikko jos toinenkin on taas vierähtänyt ja elämä
tätä vuotta on lähtenyt, yllätys, yllätys vauhdilla
käyntiin. Olen luvannut itselleni etten jatkuvasti laittaisi
kaikkea mitä en ehdi tehdä iän piikkiin. Tuntuu tuskaiselta
ajatella jatkuvasti mitä ennen ehti tehdä tai missä ehti
käydä jne.


Jotta jaksaa taas palata takaisin elämään on saatava jostain
energiaa. Paras lääke siihen on tietysti lapset. Miten niistä
voikaan imeä itseeensä innostusta ja tarmoa ja ripauksen
kekseliäisyyttäkin. Tosin vastapainoksi ne imevät sinusta
kaiken. Lapsenilapset  nuo ihanat elämäni ihmeet jaksavat viikosta
toiseen tuoda iloa elämääni ja muistuttaa mikä täällä
on parasta ja tärkeintä.

Tämä viikko on mennytkin pieniä ihmisiä nuuskiessa .
Kaksi tyttölasta tupsahti eräänä päivänä syliimme.
Siinä ne köllöttelivät , hymyilivät suloisesti ja nukahtivat
syliimme pienen silittelyn jälkeen niinkuin aina olisivat
siinä olleet. Pienen lepohetken jälkeen prinsessat heräsivät
melkein minuutilleen yhtä aikaa. Toinen tyttäristä päästi
pienen inahduksen minkä heidän äitinsä tulkitsi näläksi.
Ruokahetken jälkeen hymyily jatkui jälleen ja se päättyi
nukahtamiseen syliimme. Vieläkin ihmettelen miten voi olla olemassa niin
rauhallisia vauvoja. Äiti väitti kyllä ettei asia aina ollut näin.
Enpä tiedä uskonko.
Rauhallisuudesta huolimatta tuntui siltä kuin nämä pienet
ihmisen alut olisivat antaneet jotain uskomatonta energiaa.
Rauhallista, välittämistä.

Sunnuntaipäivää saimmekin viettää rakkaan kummipoikamme
ja hänen perheensä kanssa. Ihana tomera herra saapui
kuten viiden kuukauden ikäinen saapuu. Pakattuna tiivisti
turvakaukaloon. Hymy jonka hän sieltä minulle loi vavisutti
sekä sydäntä että polvia.
Energiaa sen sijaan pienellä herralla tuntui olevan saman
verran kuin neideillä yhteensä. Samoin äänihuulet olivat ehkä
pikkuisen kehittyneemmät . Se miten pieni mies tutki sormiani
ja kasvojani. Tarttui  sydämmeeni , teki jäljen mikä ei koskaan
katoa. Tatuoi sen sinne ikuisesti. Antoi energiaa jota en halua
kadottaa koskaan.... Yritin tallentaa jotain myös hänelle....

Energiaa ammennamme milloin mistäkin. Joskus sen
löytäminen voi tuntua vaikealta. Torjumme sen tahtomattamme.
Emme jaksa, emmekä usko sitä mistään löytyvän.
Mutta! Aina voi napata sitä energiaa kanssa kulkijasta
vaikka pienestä lapsesta. Kunhan muistaa antaa sitä
myös takaisin.
Energiaa saa myös patukoista , energiapatukoista.
Minä sain tämän viikon energia ryöpyn myös patukoista
pienistä vauva energiapatukoista.

Energisenä ja onnellisena lähden kohti alkavaa viikkoa
odottaen mitä sillä on tarjottavanaan....

                              Tässä vilaus päättömän ihanista energiapatukoista.....

Isoon ääneen ajattelua....

Isoon ääneen ajattelua tulee harrastettua aika usein , ainakin
siltä tuntuu kun tässä sitä oikein tuumailin. Niin, kuulostaa
tietysti kummalliselta, mutta kun tarkemmin pohtii niin sitähän
se juuri on.

Isoon ääneen ajattelua voisin sanoa myös sellaiseksi mitä joku
kutsuu kotoisesti huuhaaksi eli jotain sellaista joka ei jonkun
mielestä pidä paikkansa ja sillä selvä. Mutta se joka on ajattelija
on aivan eri mieltä, joku meitä säätelee, on se sitten joku korkein
tai sattuma sen saa jokainen itse päätää ja minä kuulun heihin
jotka eivät usko sattumiin.....

Aloitetaampa vaikka tarinasta Kiharapää.
Vuosikausia puhelin ympäri ämpäri jokaiselle kenen kanssa
nyt yleensä voi keskustella hiuksista eli melkein kaikkien
tuntemieni naisten kanssa. Miten ihailinkin ihmisiä kenellä
ihanat suorat hiukset eikä tarvitse ottaa permanenttia joka
kolmas kuukausi. Leikataan tukka nips, naps vähän voluumia
tukkaan ja menoksi. Toisin se on minun kanssani. Kuivaan ja
kierrän, väännän ja suoristan. Kädet puutuu ja aikaa kuluu .
Sama ruikutus vaan jatkui ja jatkui. Kunnes eräänä päivänä
tapasin kampaajan joka oli sitä mieltä että kiharat saa jäädä
ja saan opetella ihan uuden tavan laittaa hiuksiani. Tämän
kampaajan kohtaaminen vei vuosia ja olen ollut todella
tyytyväinen helppohoitoiseen tukkaani. Vaikka välillä tekeekin
mieli niitä kiharoita olihan siinä omat hyvätkin puolensa.
Tuumailin vaan että tarpeeksi isoon ääneen ruikutukseni
kenties kuultiin ja niin tämä kampaaja astui elämääni......

Isoon ääneen ajattelu tuo joskus myös haasteita. Niinkuin
joku jossain huomaisi että nyt pääsen pikkuisen liian helpolla
eikun näpäytetään vähän niin kyllä taas muistaa kuka tätä
elämää ohjailee.
Tietokoneemme oli aika vanha. Puhelin Elkkikselle että
totisesti toivon että kestäisi sen verran mitä minulla työvuosia
jäljellä. Ne jutut mitä tarvitsen ei aina onnistu ibadini kanssa.
Totta kai se kone  hajosi! No saahan kaupasta uusia.
Ne tietysti maksavat ja kaiken lisäksi niissä on TAAS jotain
mitä tällainen tuumailija joutuu opettelemaan ehkä vähän
enemmän kuin nuorempi kanssa sisareni.
Sitä vaan että pitikin isoon ääneen ilmoittaa laiskuuteni
kaiken uuden oppimiseen.
No uusi kone tässä kanssani kirjoittaa tätäkin tekstiä ja olen
ihka onnellinen että se meille tuli,  vaikka vähän voimillekin
otti jossain kohtaa meidän tutustumisemme. Voin sanoa isoon
ääneen että aina oppii jotain ja se opittu onkin sitten aika
mukavaa.

Olen tässä tuumaillut isoon ääneen kuinka paljon voisin tehdä
kaikkea hyvää niin lapsille, töissä käyville kuin vanhuksille
jos vaan saisin sen europotin mikä liekin päävoiton, vaikka
sellaiset 90 miljoonaa. Elkkis hokee vieressä ettei me sellaisella
mitään tehdä. Olen sanonut että pitää pienempää ääntä ettei
kaikki kuule. Minä kyllä hoitaisin sen rahan levittämisen
ettei hänen kannattaisi sitä murehtia.

Isoon ääneen ajattelu on kuin rukous, toivomus, haaveilu ja
yksinkertaisesti ajattelu, tuumailu.
Älä siis ajattele isoon ääneen norovirusta tai influenssaa vaan
ajattele kiitollisena kaikea mitä tämäkin onnellinen päivä pitää
sisällään......

Enkeli kokoelmani kasvaa aina silloin tällöin. Ennen joulua näin vastaavan ja ihastuin.
Taisin ajatella isoon ääneen kun sen lahjapaketista löysin. Kiitos ystävä !

Miksi, miksi maa....

MIKSI pitää joulukuusi viedä ulos nyt jo?
Taas sama keskustelu itsensä kanssa niin kuin ihan jokaisena vuotena
kun joulun vietto on saavuttanut loppiaisen.
On niin ihanan kodikasta ja tunnelmallista ja ihan kaunein
kuusi mitä meillä on koskaan ollut, kuulen nuo samat lausumani
sanat joka vuosi yhä uudestaan ja uudestaan.
MIKSI tämä joulun aika menee niin nopeasti. SITTEN kun jään
eläkkeelle niin en varmasti laita joulua loppiaisena pois vaan
joskus paljon myöhemmin, SITTEN kun mulle sopii.
MIKSI en laittanut joulutavaroita jo lokakuussa esille vaan
marraskuussa.

Kaikesta huolimatta pakkaan joulutavarat pois ja heitämme kuusen
pihalle.
Melkein itkua tuherran kun Elkkis kantaa meitä hyvin palvelleen
kuusen pois. Sekin on varmaan pahoillaan. Ensin koristaa kotia
ja sitten mitään sen kummempaa syytä takaisin ulos pakkaseen.
Edes piikit eivät sitä kohta enää suojaa. MIKSI!
Vain jokunen koriste, sellainen mikä ei missään nimessä
muistuta tonttua saa jäädä ja kyntteliköt , vieköön Nuutti ne vasta
mennessään.
Muutama punainen joulukukka muistuttaa vielä joulusta.

Kun kaikki on taas palautettu joulusta paikoilleen olen jälleen
innoissani. Ihanan valoisaa , avaraa ja tulee ihan keväinen olo.
Sama tunne ihan joka vuosi. Mutta MIKSI sitä vuodesta toiseen
tekee saman traagisen luopumisen juhlan ? MIKSI ei vain voi ajatella
että,se siitä joulusta , tulit ja menit, heippa sulle!
On kuin asuisi MIKSI , MIKSI maassa.

MIKSI miehet kävivät meillä! En muista että he olisivat koskaan
ennen olleet näin "MIKSITTÄMÄSSÄ", eivät edes silloin kun olivat
siinä parhaassa kyselyiässä.
"MIKSI Mumma ei voida jo lähteä ? ""No kun....."
"MIKSI Mumma nyt jo lähdetään?" " No kun....."
"MIKSI ei vielä pysähdytä ? "
"MIKSI nyt jo pysähdytään ?"
"MIKSI nyt jo syödään?"
"MIKSI ei voida syödä heti ?"
Jne, jne
Jokin ihmeellinen MIKSI juttu oli iskenyt itsensä kahteen kaveriin.
Kolmaskin olisi varmasti osallistunut skabaan jos vaan kykenisi
muodostamaan puhetta paremmin. Hän tyytyi vain toistamaan
MITÄ MUMMA? Kun ei pysynyt veljiensä kysymys tulvan perässä,
eikä liioin mumman selitysten.
Tuntui aivan kuin veljekset olisivat piipahtaneet MIKSI - MIKSI
maassa.

Tuli myös aamu jolloin oli mumman ja papan vuoro kysyä MIKSI?
MIKSI noiden ihanuuksien on taas mentävä kotiin , MIKSI piti olla
meno jo tänään. MIKSI tämä aika menee niin nopeasti ja se kun
odotamme heitä tänne, MIKSI se aika matelee.

Välillä tämä elämä kuljettaa niin ettei anna vastauksia. Välillä
tulee vastauksia vaikka ei kyselisikään. MIKSI? Tiedä häntä.

Olo on taas onnellinen kun valo alkaa  voittaa pimeyden . Uteliaana
odotan mitä kuluvalla vuodella on tarjottavanaan. Tuskin maltan
odottaa. Itse se kai on tehtävä tästäkin vuodesta sellainen että voi
sitten ensi jouluna istua kuusta katsellen kynttilän valossa . Nauttia
ja varmasti taas tuumailla MIKSI tuo tuosta pitää kohta heitä pois....

Tällaisen oli Elkkis minulle löytänyt joulun alla, MIKSI joku on voinut luopua
jostain näin ihanasta........