Juhlamielellä......

Onnellisuus on ollut taas läsnä muodossa jos toisessa. Voihan

sitä kutsua toisellakin nimellä jos haluaa, vaikka Ihania hetkiä.

Niitä oli viime viikonloppuna yllin kyllin. Viikolla taas....no niin

ei siitä sen enempää. Mennyt on mennyttä ja jos kaikki ei mene

niinkuin siellä Strömsöössä vai mikä se nyt olikaan niin ehkä

se tuleva viikko on sitten parempi. 

Viime viikonloppuna saimme viettää Elkkiksen sisaren syntymä

päiväjuhlia. Tuli taas sellainen tunnelma että juhlia pitäisi kyllä

vähän useammin ja juhlan aiheita pitäisi keksiä pienistäkin asioista.

Juhlat kuin juhlat piristävät aina arkea. Suku on koolla , muistellaan menneitä.

Hämmästellään kuinka lapset ja lastenlapset kasvavat  ja he vuorostaan

nauravat tuleeko heistäkin tuollaisia.....juu, tulee aikanaan.

Niin ja tarjottavat eihän ne ole mitenkään tärkeitä ei todellakaan.

Mutta jos emäntä sattuu olemaan loistava leipuri ja on viettänyt

keittiössä viimeiset kaksi päivää niin voin sanoa että onhan se 

vieraista AIVAN IHANAA. Pöytä notkuu herkuista ja olet 

todella onnellinen että ostit sen joustavan mekon sen kureliiviä

muistuttavan mekon sijaan. 

Yhdessä vietetty ilta on tunnelmallinen ja se liitetään hyviin muistoihin.

Sellaisiin onnellisiin.

Yön nukuttuamme alamme valmistua seuraaviin juhliin. Olen jo monta

päivää käynyt mielessäni valtavaa tunnemyrskyä. En koskaan uskonut

elämässäni olevani tässä tilanteessa ja kuitenkin nyt olin.

Pieni poika, melkein unessa tuhisee isänsä sylissä. Haluaisin ottaa

tuon nyytin heti syliini ja haistella tuota ihanaa vauvan tuoksua

mutta hillitsen itseni. Vauva nukahtaa mutta herää melkein heti.

Puhelen vauvan isoveljelle mahtaisiko sillä olla nälkä. Veli

katsoo minua tarkkaavaisesti ja sanoo:" Jos sulla on tarpeeksi

isot tissit voit kai syöttää sen!"Lähden oitis puolustus kannalle ja

yritän selittää mahdollisimman lyhyesti että se on äidin tehtävä.

Poika on myös sitä mieltä että äiti on parempi siinä.

Kaikkien mummien ja mammojen ja mitä niitä nyt siellä olikaan,

jälkeen saan viimein tuon tuhisijan syliini. Käännän pääni pois

etteivät nuo mummokaapparit näe liikutustani. Vetäydyn toiseen

huoneeseen ja puhelen pojalle, vaikka minusta tuntui että hän

ei olisi välittänyt kuulla juuri nyt puhettani. Outo mummeli ja

puhelee ja pussailee...no kertokoon asiansa...siltä hänestä varmaan

tuntui....

Hei pieni ihminen, olen kummitätisi. Kyllä, tiedän että sinusta

tuntuu kummalliselta että vanhempasi valitsivat näinkin kauan

eläneen kummin, mutta niin siinä vaan kävi. Minä kyllä yritin

heille kertoa että ehkä et innostu tästä asiasta ja ovatko varmaan

mietineet asian loppuun asti. Olivat kuulemma.

Tässä sitä nyt ollaan sinä, minä ja Elkkis. Niin hän on kummisetäsi.

Se oli se setä joka yritti ottaa sinut mutta olin nopeampi. Nyt hän

odottaa vuoroaan malttamattomana ja toivoo ettei kukaan noista

mummoista vie sinua. 

Rakas pieni, olen varma että isoäidilläsikin oli  "näppinsä" pelissä

tässä asiassa. Niin, vaikka hän asuukin siellä pilven reunalla 

on hän silti läsnä juuri nyt, olen siitä varma. Hän on iloinen

sinusta ja muusta perheestäsi ja siitä että olette osa meidänkin

perhettä.

Kultaseni, vaikka välillämme on pitkä matka yritän voimieni

mukaan olla elämässäsi läsnä. Jo nyt pyydän anteeksi jos en

aina jaksa tulla kun tarvitset, mutta voit olla varma että meillä

on mukavaa kun nähdään. 

Olen iloinen että saamme kuulua elämääsi, toivottavasti

sinustakin tuntuu siltä.

Olisin kyllä puhellut pitempäänkin mutta herra alkoi huutaa

sen verran että minun oli pakko vapauttaa hänet.

Epäilin että hän kyllästyi juttuihini tai oli  harmissaan

meidän nimityksestämme, mutta äiti väitti että hänellä oli

TAAS nälkä. Tuota menoa pojasta tulee jättiläinen sen

verran usein minusta söi. No, taitaa se olla ihan normaalia

kuitenkin.

On monta eri syytä juhlia, meillä tällaisia tällä kertaa.

Koskaan ei voi tietää mitä elämällä on tarjottavanaan.

Kummiksi kuusikymppisenä eihän se tavallista ole mutta

ei tavatontakaan. Itselläni oli aivan samanikäiset kummit

kuin mekin.
Toivon että näkisin kummipoikani täysi-ikäisenä

ja voisin kertoa hänelle jotain mitä kukaan muu ei kerro.

Haluaisin myös olla läsnä kun hän silloin avaa kirjekuoren

minne me kaikki kirjoitimme hänelle jonkin viestin, kuka

mitäkin. Mutta ennenkaikkea haluaisin että hän saisi

elää mahdollisimman onnellisen elämän.
Kun jonain päivänä tulee niitä kiviä sinne elämän polulle niin
ne olisivat niin pieniä ettei niiden yli olisi vaikea päästä.....

Nalleja ja enkeleitä ja nalle-enkeleitä pienelle.....