lauantai 17. tammikuuta 2015

Unta "pankkiin"......

Olen yleensä hyvä nukkumaan , samat rutiinit iltaisin takaavat
 sen. Kun sitten jostain kumman syystä tulee aina silloin
tällöin niin sanottu vähäuninen kausi, olen heti tuumailemassa onko
sukurasite iskenyt minuunkin. Jos nimittäin olen isääni tullut tai koko
hänen sisarusparvensa kaltainen minua odottaa lyhyet valvotut
yöt mitä enemmän saan vuosia kartutettua. Muistan miten isäni
joskus kertoi kun hän oli nähnyt naapurin aikamiespojan saapuvan
kotiinsa puoli kolmen aikoihin. Kun mitä sitä ihmettelemään
miksi hän siihen aikaan ylhäällä oli. Epäilin tietysti hänen käyneen
vessassa, hän kertoi ettei ollut vielä siihen mennessä saanut edes unta.
Ressukka, ajattelin...
Toisaalta jos taas olen äitiini tullut  niinkuin  epäilen silloin kun on
niin sanottu "nukkuu kuin tukki" aika. En muista että äiti  olisi
koskaan maininnut kärsineensä unettomuudesta sen kummemmin.
Muistan miten hän nukahti aina tuoliinsa kun yritti katsoa teeveetä
vähän myöhempää, hyvä ettei tuolilta pudonnut....ihana äiti.

Päätän mennä aikaisemmin nukkumaan kuin normaalisti. Ihan
vaan siitä syystä että elämä on taas vaihteeksi ollut aika hektistä
ja sitä  se tuleekin olemaan ainakin kaksi seuraavaa viikkoa.
Siksi teen siitä itselleni mahdollisemman helpon. Karsin kaiken
ylimääräisen ja teen vain välttämättömän. Heitän roskiin huolet
ja kutsun tupaan ilon. Helppoa.....KAI......

Kello soimaan tasan kuusi! Tuskin sen tarvii soida, koska
hyvin nukutun yön jälkeen herää juuri silloin kun haluaa.

Vapaaherra hieman ihmettelee aikaista nukkumistani, mutta
ymmärtää nopeasti tilanteen kun sitä hänelle avaan. Talletan
vähän unta "pankkiin".

Kello 22.00

Sänky tuntuu ihanan viileältä, silloin on myös helppo nukahtaa.
Onkohan meidän patterit kiinni, tuumailen. Täällä on kyllä aika
viileää, onko täällä aina näin viileää. Miten mä en ennen ole sitä huomannut.
Aamulla kyllä sanon miehelle että saa luvan tarkistaa patterin
tai oikeastaan koko talon patterit. Eihän täällä pysty nukkumaan
kun varpaat jäätyy. Hakiskohan sukat.... Enhän mä nuku koskaan
sukat jalassa. En jaksa nousta.
MÄ EN SAA UNTA....jos nousisi.... No ei sittenhän sitä virkistyy...

Kello 22.45

No nih..nyt on kello niin paljon kuin yleensäkin kun menen nukkumaan.
No toisinaan se on kyllä enemmänkin tai siis useammin. Ei olisi
kannattanut tulla vielä. Mitähän uutisistakin tuli. Ärsyttää kun
vain huonoja uutisia. Ei niitäkään illalla viitsi kuunnella menee yöunet.
Parempi tehdä vaan omia juttuja ja tuumailuja. VOI EI! Yksi
työjuttu tuli mieleen se piti tehdä. Miten kummassa muistan sen , nousiskohan
ylös ja tekisin heti. Ei sitten häviäisi unet ja virkistyisi....

Kello 24.10

Huh, mulla on kuuma! Toimiikohan se patteri sittenkin, ei jaksais kokeilla.
Käännnyn nukkumaan vatsalleni. Miten ihmeessä joku voi nukkua näin.
Mulla on varmaan maailman suurin maha, tuntuu siltä. Ihan kuin alkaisi vetämään
suonta jalasta, no se tästä vielä puuttuikin. Käsikin alkaa puutua, en kyllä
ymmärrä miten ei voi löytää oikeaa asentoa omassa sängyssä.
YLÖS EN NOUSE VOIN VAIKKA VIRKISTYÄ!!!

Kello 01.15

Taidan kyllä kirjoittaa sen penkkijutun, jota tänä aamuna tuumailin. Taas on
pää niin paljon tarinaa täynnä etten taida saada siksi unta. Miten ihmeessä
mä herään tai oikeastaan jaksan ilman haukotuksia huomenna. Ihan
tuntuu siltä että hermostun ja VIRKISTYN....
Lasken vielä montako tuntia ehdin nukkumaan. LIIAN VÄHÄN...

Kello 02.30
Ilmeisesti kaikki elokuvat on loppuneet tai sitten mies on nukahtanut
jälleen kerran teevee huoneeseen kun tulee nyt vasta nukkumaan. Olen
niinkuin nukkuisin, jos hän huomaa että olen hereillä alkaa sen päiväinen
kuulustelu miksi en nuku niin sitten ainakin VIRKISTYN.....

Kaksi minuuttia ja hän nukkuu... Miten voi ihminen nukahtaa noin helposti,
hänelläkin on varmaan joku vika! Oikeastaan onkin, rentous ja kyky
rauhoittua pikavauhtia. Juuri nyt olen niistä suunnattoman kateellinen.
Mulla on varmaan se isän suvun vitsaus alkanut.
Miten se nyt kun vielä näitä työvuosiakin. Olisin edes eläkkeellä niin silloin
voisi päivälläkin nukkua jos tarve vaatii.

Kuuntelen taukoamatonta kuorsausta. Onneksi ei tällä kertaa tarvitse
laskea kuinka monta minuuttia on hengittämättä. Tasainen kuorsaus...
Pyörin muutaman kerran ympäri ja kuuntelen miehen puhinaa.....

Kello 6.00

Väsyneenä haparoin pöydän pintaa löytääkseni kellon. Se ehtii soida
onneksi vain vähän aikaa, eikä mies luultavasti kuule sitä.
Raahaudun vessaan ja puhelen peilikuvalle. Lähinnä sääliviä
kommentteja punaisista silmistä. Naururypyt ovat vallanneet totiset
kasvoni, uskottelen itselleni.
Noin tunnin verran kun olen kerrännyt voimia ja kursinut itseäni
kokoon, tuumailen että on näköjään ihan turha yrittää nukkua "varastoon".
Parempi mennä säännöllisti illalla nukkumaan jos se on mahdollista.
Jos elämässä "hektisiä" aikoja valvotaan ym. niin sitten valvotaan
nukutaan kun ehditään. Eipä se vakavaa ole jos arkirutiinit joskus
keikahtaa päälaelleen. Sepä juuri on sitä onnellista elämää.......


En nyt yöllä kuvia sentään ottamaan alkanut. Laitoin kuitenkin kuvan joka otettu vähän
ennen kun uni tuli silmään eräänä joulukuun yönä :)




2 kommenttia:

  1. Itsensä tuosta kyllä tunnistaa helposti! Ennen kuin näin tekstin kuvan alla,ehdin juurikin ajatella ,että yölläkö hän kuvia ottaa. Kiva tarina,kyllä ensi-tai seuraavana yönä taas uni tulee!!

    VastaaPoista
  2. Juuri näin kävi seuraavana yönä. Illalla tuskin päätäni sain tyynyyn kun jo unten mailla :)

    VastaaPoista