sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Vaihtoehtoja......

Ilo katosi jonnekin, hukkasin sen. Ajoin sen pois nurkista ettei
olisi tielläni, häiritsisi kun murehdin. Olisi muistuttamassa kaikesta
hyvästä, kun en lähtenyt sen matkaan. Se kurkki nurkan
takaa, kunnes väsyin. Lupasin tehdä diilin. Jos tästä selviämme saat
kulkea rinnallani ja lupaa ettet koskaan jätä minua. Se lupasi.
Vaikka murehtisin kuinka suuria tai pieniä murheita se lupasi
olla matkassa mukana. Koska aina on vaihtoehtoja.......

Syksy on mennyt sellaisella vauhdilla että oksat pois. No kirjaimellisesti
näin voi sanoakin kun katselen ulkona riehuvaa myrskyä. Oksat
on melkein pois, nimittäin naapurin puolelta , sillä ne ovat meidän
puolella. Onko vaihtoehtoja? No ei ole kun ei ole aitoja jotka
ulottuisivat taivaaseen asti. Myrsky ei puolia valitse.

Kellojen siirtämisen myötä hävitin päivästä ainakin kolme tuntia.
Liekö suunnitelmallisuuteni( ?) kadonnut vai kauan eletty elämäni
alkanut hidastaa tahtia, koska mitään uutta ei ole tullut elämääni
joka sitä sotkisi.
Todellisuudessahan  syksy antaa palautuksena tunnin minkä
kevät vei.  Joten aikaa pitäisi olla ihan riittämiin.
Ajattelin onko muita keinoja millä purkaisin tuntojani , kiittäisin
päivistäni. Lukisin tarinoitani, kun en enää niitä muista.
Tuumailin onko vaihtoehtoja. Tulin siihen tulokseen että aina
on vaihtoehtoja, minkä niistä valitsee se onkin toinen asia......

Facebookissa kiersi toive jotta tänä vuonna ostettaisiin lahjat
käsityöntekijöiltä eikä teollisuuden valmistamia. Ajatus on
tosi kaunis ja ajattelin soveltaa sitä itsekkin mahdollisuuksien mukaan.

Luin listan myyjäisistä sunnuntaiaamuna. Karsin listasta kaikki
paikkakunnat pois joihin oli pitempi matka kuin kaksikymmentä
kilometriä. Sitten karsin kaikki pienet yhdistykset, joissa arvelin
olevan vain pari myyjää, koska halusin mennä sinne missä niitä
myyjiä olisi PILVIN PIMEIN. Seuraavaksi karsin kaikki ketkä
olivat ulkona, koska se tuuli puhalsi tosiaankin pohjoisesta mielestäni
sellaisella "villasukat pyörii jaloissa" meiningillä. Seuraavaksi karsin
kaikki sellaiset myyjäiset jotka tekivät uutta designia. Seuraavaksi
karsin...ja karsin ja karsin.....Karsinta oli kovaa, mutta olihan minulla
vaihtoehtoja.....

Loppujen lopuksi jäljelle jäi VPK Turku. Sisäänpääsy 20 senttiä
ei päätä huimannut. Tosin sekin tuli meille maksamaan 60 senttiä
kun unohdin silmälasini autoon ja rakas mieheni ne sitten ketterästi
juoksi hakemaan ja maksoi sen ylimääräisen 20 senttisen. Mitäpä
sitä mies ei tekisi vaimonsa mieliksi ja varsinkin huono muistisen
vaimonsa mieliksi.
Silmälasit päässä olikin huomattavasti helpompi katsella ja varsinkin
hintalappuja. Ne kun tarkoituksella ovat niin pieniä että myyjät
tuskin itse niitä näkevät. Heittävät sitten "lonkalta" vitosen ja viiden
kympin väliltä kuka nyt sattuu edessä seisomaan.
No myyjiä en nyt ala sen enempää mollaamaan, ihan asiallisia olivat
ja oikeastaan ihania ihmisiä koko sali pullollaan vai sanoisinko puolillaan.
Toiset hämmästyivät  myyjien vähyyttä, minä lähinnä sitä kuinka
paljon löytyy ihmisiä jotka tekevät vaikka mitä omilla käsillään.
Niin upeita juttuja, E
lkkiksellä alkaa taas kova työ niitä väsäämään
kun innostuin vaikka mistä. Se että bongasimme ihania juttuja mitä
sitten ehkä kotona kopioimme sujuvasti, niin yritimme myös
ostaa mahdollisimman monta joululahjaa ja erimyyjiltä.
Olin iloinen että löytyi niitä vaihtoehtoja , niiden perinteisten lahjojen
joukkoon. Olin iloinen että on ihmisiä jotka tekevät niitä, jotta
meillä on vaihoehto valita.


Usein kuulee kun joku sanoo :" Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa:"
Onkohan asia kuitenkaan koskaan niin....
Kun suljin ilon oven ulkopuolelle koin jotain samankaltaista, kun
se tuli sisään kaikesta huolimatta , ajattelin että voihan se kulkea
tuossa murheen rinnalla. Siinähän se aina matkannut en ole sitä
ennen vaan huomannut. Vaihoehdot oli vähissä, mutta ne oli kuitenkin....

Joulu on saapunut kotiimme, vain kuusi puuttuu ja ehkä muutama tonttu
vielä lisätään tässä kuluvina päivinä. Joulu on ihanaa aikaa, siitä
voisin kirjoittaa ja ehkä kirjoitankin yhden tarinan.
Se voisi olla hieman onnellisempi tarina, onhan näitä vaihtoehtoja........


Porukka on saanut seurakseen yhden jouluenkelin, kelpaa siinä istuskella......


Punaisia nauhoja niitä pitää olla vähän joka puolella......


Valaiskoon joulun tähti meitä jokaista......

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti