meidänkin pihamaan. Yllätti, koska täällä elettiin jo täyttä
kesä elämää. Piha oli siistitty kutakuinkin ja ensimmäiset orvokit
istutettu jo viikko sitten. Ikkunoiden ja terassin pesu odottaa
vain pesijää. Minä ja Elkkis vihjailemme siitä toisillemme ja
odotamme kummalta menee hermot ensin ja ryhtyy hommiin.
(Toivon että Elkkikseltä :) )
Katselen valkoista nurmikkoa jossa lumihiutaleet kimaltavat
auringon valossa kuin pienet timantit. Näky on niin kaunis että
se on pakko ikuistaa vaikka tiedän etten kamerallani pysty tuota
kauneutta vangitsemaan. Melkein paljain jaloin kipitän pihalle
kamera kädessä ennenkuin aurinko lämmöllään sulattaa näyn.
Uskomattoman kauniin hetken.
Tietenkään en niitä kiteitä saanut näkyviin kuvaan, muttta lumen sain ja
sitä on :)
Elä hetkessä! Tämä lause putkahtaa tuon tuostakin ja mitä ihmeellisemmissä
yhteyksissä. Niin totta kuin se onkin ja sitä itsekkin monesti yksinäni
tuumailen ja toteuttaenkin tietysti.
Kirjoitan tuumailujani tässä ja nyt. Mietteitä mitkä päätäni pyörittävät ja
tekemistäni hidastavat tai sille vauhtia antavat. Kirjoitan jos joskus en
enää muistakkaan, jos en enää muista miten elin ja kuinka tunsin. Jos
mielikuvitus ei kulje tai kun minua ei enää ole. Kirjoitan mitä ajattelen
tässä hetkessä. Kirjoitan jotta voisin nauraa silloinkin itselleni niin
kuin teen sitä nyt.
Istun muistisairaan tätini vieressä ja ajattelen hänen mennyttä elämäänsä.
Katson tuota haurasta naista (38 kiloa) miten hänen hymyssään loistaa
kaikki ilot ja surut, eletyt hetket. Tässä me olemme kaksin, suvun lähes
viimeiset naiset. Minä puhelen hänelle omiani ja hän tekee samoin, kumpikaan
ymmärtämättä toisiaan. Minulle tämä on kuitenkin todella tärkeä hetki.....
Pitäähän tämäkin tietysti mainita!! Ne ihanat lapsenlapset!
Kun leikimme , nauramme tai mitä sitten touhuammekin tulee näitä
hetkiä niin paljon jolloin mielessäni tuumailen....Pysähdy aika edes
hetkeksi tähän ja anna sen jatkua. Anna lapsen istua sylissäni ja
pitää pienillä tahmaisilla sormillaan kaulastani kiinni. Salli tuon
nauravaisen kasvon olla vielä hetki edessäni kertomassa mitä
uskomattomampia asioita hänen pienestä elämästään. Tietysti
myös vastaavsti toivon että nuo elämäni valot jotka
keikkuu melkein täysinäisessä vesisaavissa, hansikkaat märkinä
pipo kurassa ja muutenkin savessa , että se hetki olisi ohi
aika nopeasti. Voisin melkein vannoa että heille juuri se hetki
on ihan parasta ja jää sinne hauskoihin muistoihin tallennettuna.
Eilen illalla melkein koimme uskomattoman hetken, tai olihan
se sitä. Istuimme elokuvateatterissa odottamassa elokuvan alkua.
Me kaksi muuten tyhjässä teatterissa. Lipunmyyjä sanoikin:" Taidatte
saada yksityisnäytöksen!" Pahoittelimme tietysti, koska onhan se
yrittäjälle kallista tälläiset yksityisnäytökset. Samalla kuitenkin
tuumailen miten uskomaton hetki voi ollakkaan, miten kukaan
toinen ei juuri nyt halua olla tässä missä me olemme.
Siinä samassa kaksi pariskuntaa saapuu seuraksemme ja samoilla
linjoilla kuin mekin kun kuulin kuiskauksen:" Ei saatukkaan
yksityisnäytöstä." Mutta meilläpä oli hetkemme..........
Elä hetkessä ja nauti. Vaikka se olisi luopumista, surua, meteliä,
sadetta se on myös aurinkoa, iloa ja onnea.
Suunta on aina oikea, niinkuin kuva väittää :)
Aurinko menee piiloon pilven taakse. Lumikiteet eivät enää loista.
Onneksi nautin siitä hetkestä kun se oli , nyt on muun aika.
Onnellisia hetkiä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti