pojan luo. Hän on luvannut viedä tänään kaksoset päiväkotiin
niin heidän vanhempansa saavat mennä rauhassa töihin, ilman
kuljetus huolia. Sen jälkeen hän menee vielä hetkeksi Koululaisen
seuraksi ennenkuin tämä lähtee opintielle.
Aamu on lämmin ja punaiset postilaatikot hohtavat kilpaa
auringon kanssa. Yhtiössämme on tusinan verran perheitä ja
kaikki hakevat lehtensä samasta paikasta. Samassa paikassa
vaihdetaan myös kuulumiset naapureiden kesken. Olemme
viimeinkin muuttaneet asumaan rivitaloon. Asunto on onneksi
niin tilava että siellä lapsenlapsillakin hyvin tilaa kun ovat yökylässä
luonamme. Olemme saaneetkin joka viikko vähintään yhdeksi
yöksi heidät kylään. Voi miten odotammekin aina sitä päivää.
Luen päivänlehteä. Syyrialaiset,irakilaiset ym. pakolaiset ovat
vihdoinkin pääsemässä takaisin kotimaahansa. Sodat ovat loppuneet
ja uudelleen rakennustyöt ovat täydessä vauhdissa. Terroristijärjestöt
ovat hajonneet ja taistelijat ovat liittyneet avustusjärjestöihin
missä he voivat sovittaa tekosiansa.
Uusia työpaikkoja syntyy joka päivä ja vienti senkun lisääntyy.
Ihmiset voivat paremmin kuin koskaan.Välittäminen ja toisista
huolehtiminen on tämän päivän tositeeveetä........
Ehdin lähteä ennenkuin Pappa tulee kotiin. Olen luvannut käydä
erään vanhan rouvan kanssa kaupassa ja kävelyllä. Tänään käymme
hänen kanssaan myös ihanassa kahvilassa. Sen jälkeen kiiruhdan
kuntosalille kuluttamaan nautitut leivokset. Kuntosali on vain parin talon päässä
kodistamme joten voin kävellä sinne. Miten nautinkaan kun en
tarvitse autoa mennessäni salille tai kauppaan. Vaikka asumme
kaiken tarpeellisen lähellä , niin takapihalta lähtee upea polku
kohti metsää ja lenkkimaastoa.
Iltapäivällä minulla on hetki aikaa istua ja tarttua puhelimeen.
Soitan ystävälleni ja sovimme vielä tarkemmin ajankohdasta
milloin he saapuvat. Odotan että saan heidät koko viikonlopuksi
meille ja voimme taas päivittää kaikki kuulumiset tähän hetkeen
ja tietysti muistella menneitä aikoja.
Kello rientää ja lähdemme Papan kanssa hakemaan kaksosia
päiväkodista. Lupasin laittaa ruokaa illaksi kun vanhemmat
saapuvat töistä ja tuleehan se Koululainenkin sieltä kunhan
ennättää. Voi miten nautin ruokailusta perheen kanssa
pitkän pöydän äärellä.
Huomenna onkin erillainen ilta silloin menemme Papan kanssa
teatteriin. Niin ja sinnekin pääsee bussilla sekin menee tuosta
ihan vierestä.
Lapsilla alkaa tulla nukkumaan meno aika ja he juoksevat
kilvan kotiin. Heidän kotihan on ihan "kiven heiton" päässä.
Todella kätevää.
Korjaan astiat ja istun tietokoneelle ja alan kirjoittaa blogiani,
päiväkirjaani. Tarinaa mummasta , onnellisesta mummasta joka
uskoi unelmiin......
Paluu todellisuuteen!
Valitettavasti ainoa asia mikä ei ole unelmaa tässä tuumailussa on yllä
oleva kuva. Se on ihan todellista ihanalla kävelylenkillämme, kaikki
muu onkin vain unelmaa. On ihana unelmoida asioista vaikka tietää
että ne eivät voi koskaan toteutua. Unelmilla on siivet jotka kantaa joskus
hyvinkin vaikeiden asioiden läpi. Unelmilla on hauska hassutella.
Unelmat antavat hetkelliseti hyvinkin onnellisen tunteen. Unelmien tarkoitus
on myös täyttyä. Minä en anna koskaan periksi etteikö joku näistäkin
edellämainituista unelmista jonain päivänä olisi ihan täyttä totta.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti