elää edes kesää loppuun. Melkein kaikki suunnitellut kohteet on
käyty katsomassa, mutta vielä olisi paikkoja missä mielisi käydä.
Osa on jo sulkenut ovensa ja osaan vaan yksinkertaisesti ei aika riitä.
Koleahko kesä ei ole mitenkään muuttanut suunnitelmiani. Muutama
sadepäivä siellä täällä toi sopivan lepohetken kesän rientoihin tutustumis
matkallani. Viileä ilma taas pelastettiin takilla ym. lisävarusteilla.
Joten mitään vahinkoa ei päässyt tapahtumaann. Sain elää taas kerran
yhden upean kesän.
Se mitä kesäni piti sisällään on varmaankin aika samantoistoa, jotakin
uutta ja erillaistakin.
Tänä kesänä kuin joka kesä meillä on eräänlainen "abc kielto" eli
tarkoittaa että tämänkaltaisissa huoltoasemakahviloissa käynti on
sallitttua vain äärimmäisissä hätätapauksissa. Sellaisessa tosiaan tuli kerran
käytyä ja todellakin hätä oli kirjaimellisesti.
Muuten sitten tulikin käytyä varmaan kaikki lähiseudun kesäkahvilat.
Toisinsanoen munkkia ja pullaa on tullut syötyä yksi jos toinenkin.
Se että sovittamani viimevuotinen ( siis jo varmaan viiden-kymmenen syksyn)
syystakkini napitus on siinä ja siinä kohtaako nappi ja napinläpi toisensa,
ei tietenkään liity kuvaamaani pullan syöntiin mitenkään. Pullat
syötiin ja kahvit juotiin ja sen jälkeen kotiin rikkaruohoja nyppimään.
Ylös , alas jumppa piti olla pullansulatukseen tehokas, muuta toisin
taisi käydä....
enemmän kuin olin lukenut, olisi varmasti vaikuttanut matkasuunnitelmiin.
Mahdollisesti olisin siirtänyt muutaman kesäkahvila reissuni ensi kesään ja paastonut
edes viikon. Kenties.....
Matka Tartoon tuli ajatuksiini jälleen kerran jostain yliluonnollisesta ilmiöstä
mitä en pysty itsekkään selittämään. Niinkuin ylleensä nämä matkat minne
mennään.
Yht äkkiä huomaan selaavani päivästä toiseen samaa kaupunkia ja jokin
vaan siinä viehättää. No kaipa se on se vanha kaupunki , jälleen tässäkin kohteessa.
Arkkitehtuuri ja ennenkaikkea se ilmapiiri. Niissä on vain jotain uskomatonta hohtoa.
Niin erillaisia kuin lähimetsämme mutta jotenkin samallalailla kiehtovia.
loistokkuus ja jopa niiden vaatimattomuus mikä korostuu etenkin
näissä kirkoissa Tartossa. Sisällä ei saanut kuvata ylemmässä kirkossa
jotta olisin voinut näyttää sen erikoisuuden ilman alttaritaulua ym. mutta
silti upean kaikkine vaatimattomuuteineen. Alempi kirkko taas sen sijaan
oli suljettu, se ei selvinnyt meille miksi. Arvauksia meillä oli kylläkin...
Kasvitieteelliset puutarhat eivät ole ykköslistalla eikä ihan top kympissäkään.
Ensinnäkin en tunne kasveja, hädintuskin tiedän mitä omalla pihalla kasvaa.
Tartossa kävellessämme kuitenkin kävelimme suurinpiirtein puutarhaan
suoraan sisään, joten emme oikeastaan välttyneet kierrokselta.
Se oli kuitenkin huikea kokemus ja tuskin maltoimme lähteä pois.
Puutarha jotenkin lumosi kävijänsä ja luikerteli ihon alle, niin kuin olisi
ollut ihan jossain muualla kuin tässä maailmassa.
Toisiinsa kasvaneita puita ja polkuja joita voit kävellä vaikka kokonaisen päivän
ja löydät aina jotain uutta mitä et hetki sitten huomannut. On kuin joku olisi
ne juuri äsken siihen tuonut....
Ehkä alan katsella täälläkin kasveja ihan eri silmällä. Kenties niilläkin on joku
sanomansa mitä en ole koskaan oivaltanut. Lukenut kylläkin niiden auttavasta
voimasta näollään ja tietysti syömällä niitä. No näillä avuilla jätän sen syömisen
niille jotka sen taitavat paremmin ja keskityn vain tuttuihin ja turvallisiin.
Matkasta olisi paljon muutakin kerrrottavaa, kenties siitä sitten joskus. Niin
paljon kerrottavaa olisi kesästä muutenkin ja tarinoita kahviloista mutta jostain
kummasta syystä en ole jaksanut kirjoittaa. Liekö sittenkin liika annos sokeria
syynä vai se tavannonomainen laiskuus. Olen kyllä luvannut itselleni reipastua.
Saapi nähdä kuinka käy...
Tänään aamuteetä juodessani kiitin taas kaikesta mikä liittyi onnelliseen kesääni.
Kuivuneita lehtiä leijaili ilmassa ja harakka repi irti viimeisiä viinimarjanmarjoja
jotka oli jätetty juuri hänelle. Ajattelin sytyttää kynttilän syksylle. Jotta se soisi vielä
hitusen lämpöä meille jokaiselle......
