perjantai 15. syyskuuta 2017

Pieni poika....



Sattuipa eräänä päivänä pienelle pojalle. Pienelle kuurolle pojalle.
Pienelle heikko näköiselle pojalle.
Pienelle pojalle joka kävelee, mutta todella epävarmasti. Pieni
poika on kuitenkin niin iso poika että aloitti koulun. Kouluun
poika matkaa joka päivä taksilla. Kaikki on pojalle vierasta
ja pelottavaakin. Koulu, uudet kaverit ja taksilla matkustaminen
ilman vanhempia ja varsinkin viimeksi mainittu.
Pieni poika on kuitenkin reipas ja astuu rohkeasti uuteen elämän
vaiheeseensa. Hänestä tuntuu että hän on jo iso poika.

Heti ensimmäisenä koulupäivänä taksi on jo myöhässä lähes
puolituntia ja sen pieni poika myöhästyy koulusta. Pieni poika
on jo hämillään, mutta ei osaa ihmetellä koska uudessa elämässä
on muutakin ihmeteltävää.
Seuraavina päivinä taksi on milloin myöhässä aamulla ja milloin
illalla. Pieni poika toivoo että hän vain pääsisi pian aamulla kouluun
ja iltaisin nopeasti kotiin.
Eräänä iltapäivänä kuitenkin pienen pojan matka kestää yli kaksi
tuntia kotiin ja kotona ollaan todella huolestuneita. (Matkaan menee
noin tunti) Puhelin soittoja lukematon määrä ja viimein pieni poika
pääsee kotiin. Väsyneenä ja nälissään. Hän ei vielä ymmärräkään
kuika suuren huolen taksinkuljettaja onkaan aiheuttanut hänen
vanhemmilleen ja muille.

Pienen pojan taksimatkat jatkuvat edelleen yhtä epävarmoina
vaikka taksi on luvannut parantaa tapansa.
Eräänä päivänä taksi jälleen kerran hakee hänet koulusta.
Tällä kertaa taksi ei tuokkaan häntä omaan kotiinsa vaan vie
väärään osoitteeseen.....jättää hänet sinne..... Vieraaseen taloon...
kauaksi kotoa.....

Vieras ihminen löytää pienen pojan. Vieras vastaa pojan puhelimeen
jota poika ei itkultaan kuule. Vieras puhelee äidille mistä äiti
voi tulla hakemaan lapsensa kotiin. Kotiin minne taksi ei häntä tuonut.
Pieni poika pääsee kuin pääseekin turvallisesti kotiin.

Tässä kohtaan valtaa suuri kiitollisuus ihmisestä joka ilmestyi
suojelemaan pientä poikaa että kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti......

MUTTA,
voiko pieni poika luottaa enää vieraaseen ihmiseen......
Vielä hän ei uskalla mennä taksin kyytiin, pelko jättämisestä on niin
suuri, vieraan aikuisen luottamus on mennyttä pienen pojan sydämmessä.
Toivotaan että huomenna tai ensi viikolla helpottaa....

Maailma ei aina ole oikeuden mukainen, mutta kun se kohtelee
 kylmästi pieniä ja viattomia , se tuntuu todella väärältä.
Jokaisesta päivästä ja tapahtumasta pitää olla kiitollinen, mutta näistä
pienen pojan tarinoista on niin vaikea olla kiitollinen.
Siitä että apua löytyi ja kaikki päättyi lopulta hyvin kiitollisuus
on luonnollista , mutta loppu menneekin täyden ymmärtämättömyyden
piikkiin.

Anteeksi anto on joskus vaikeaa ja joskus tuntuu että se on tarpeetonta.
Joskus se vaan on ainoa mahdollisuus. Kiitollisuus vaan siitä että
on olemassa eräs onnellinen pieni reipas poika.


             Pieni reipas poika, toivon paljon enkeleitä turvaamaan koulutietäsi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti